Orasteleva kesä, grillikausi ja lähestyvät loma-ajat antavat aihetta muistuttaa muutamasta ajankohtaisesta aiheesta. Kesäsesonki ja huoleton ulkona syöminen ovat omiaan aiheuttamaan ongelmia ahneiden ja nohevien koirien kanssa, mikäli koira pääsee käsiksi sille haitallisiin aineisiin. Kertaa alta, mitä koiralle ei tule antaa, kuinka näitä tilanteita ehkäistä ja mitä tehdä, jos vahinko sattuu.
Ksylitoli on etenkin lapsiperheen todellinen vaaranpaikka koiralle: epähuomiossa pöydänkulmalle jäänyt ksylitolipastillipurkki voi helposti koitua koiran kohtaloksi. Myös maustetut purukumit ovat yhtä lailla koirien kuin ihmistenkin mieleen, ja käsilaukusta pihistetty purkkapussi voikin pahimmillaan johtaa jopa koiran menehtymiseen.
Ksylitoli on koiralle myrkyllinen jo varsin pieninä annoksina ja sen verensokeria laskeva vaikutus ilmenee melko pian ksylitolin syömisen jälkeen. Suuret määrät syötyä ksylitolia aiheuttavat usein myös akuutin maksavaurion, joskin tämän ilmaantumiseen menee kauemmin. Oli syödyn ksylitolin määrä sitten pieni tai suuri, on ehdottomasti syytä olla hetimiten yhteydessä eläinlääkäriin hoitotarpeen arvioimiseksi.
Epäiltäessä ksylitolimyrkytystä on syytä toimia ripeästi ja näkyvien oireiden ilmaantuessa on tilanne jo vakava. Ksylitoli romahduttaa koiran verensokerin pitkäkestoisen insuliinipiikin seurauksena: oireina tästä ovat mm. oksentelu, heikkous, jäykkyys ja kouristukset. Pahimmillaan suuri määrä syötyä ksylitolia voi aiheuttaa koiralle kuolemaan johtavan kooman.
Ensiapuna ksylitolia syöneelle koiralle toimii oksetus. Muista kuitenkin oksettaa koira vain, jos syömisestä ei ole kulunut kauaa ja koiralla ei ole vielä oireita; ksylitoli imeytyy nopeasti ja mikäli oksennuttamista ei voida pian ksylitolin syömisen jälkeen tehdä, on se syytä jättää tekemättä. Oksennuttamisen jälkeen tulisi koiralle syöttää esimerkiksi hunajaa tai muuta sokeripitoista ruoka-ainetta. Jos koira on tajuton, sivellään hunaja ikeniin. Näin toimimalla pyritään nostamaan koiran verensokeria. Tämän jälkeen on syytä pikimmiten valmistautua eläinlääkärireissuun, sillä vähäoireinenkin ksylitolimyrkytys on tärkeää hoidattaa eläinlääkärissä. Pidäthän siis huolen siitä, että koira ei missään nimessä pääse käsiksi ksylitolivalmisteisiin!
Suklaa lienee ksylitolin ohella yleisesti tunnetuimpia koirille haitallisia ruoka-aineita ja etenkään tumman suklaan vaaroja ei kannata vähätellä. Kaakaon sisältämä teobromiini on koiralle myrkyllistä ja aiheuttaa annoksesta riippuen esimerkiksi maha-suolikanavan oireita kuten oksentelua ja ripulia, rytmihäiriöitä, sydämentykytyksiä, levottomuutta ja jopa kouristuksia. Suklaan sisältämät pienet määrät kofeiinia ovat myös omiaan pahentamaan suklaan aiheuttamia myrkytysoireita, sillä osa kofeiinista metaboloituu koiran maksassa teobromiiniksi.
Teobromiinimyrkytyksen raja vaihtelee koirakohtaisesti ja esimerkiksi vaalea maitosuklaa on pienissä määrin yleensä melko harmitonta, mutta etenkin jos koira on päässyt syömään tummaa suklaata, on syytä olla yhteydessä eläinlääkäriin hoitotarpeen arviointia varten. Eläinlääkärin arvion tekemistä helpottaa, jos tiedät kertoa koirasi painon ja arvion syödyn suklaan määrästä sekä laadusta.
Suklaamyrkytyksen oireet ilmenevät usein joidenkin tuntien viiveellä, mutta hoidon aloittaminen voi olla tarpeen jo ennen näkyviä oireita. Lievimmillään suklaan syömisen seuraukset voivat olla ohimeneviä vatsavaivoja, mutta etenkin hyvin tumman suklaan syöminen tai potilaan pieni koko suhteessa syötyyn määrään ovat riskitekijöitä vakavammille oireille.
Suklaan ohella välteltävien ruoka-aineiden listalle joutuvat kahvi ja kahvinporot. Koira harvemmin pääsee juomaan riittävästi kahvia aiheuttaakseen itselleen myrkytyksen, mutta kahvinporoihin pääsy on usein helpompaa esimerkiksi roska-astian kautta. Kofeiinin nauttiminen isommissa määrin aiheuttaa koiralle suklaamyrkytyksen kaltaisia oireita ja mikäli koiran tiedetään syöneen merkittävän määrän kahvia tai kahvinporoja, on syytä olla yhteydessä eläinlääkäriin.
Kompostin tai biojäteastian tonkijoiden vaarana on kahvinporojen lisäksi myös homemyrkytys. Käynyt biojäte on monen koiran mielestä houkuttelevaa ja mikäli kompostin kansi ei ole tiiviisti suljettuna, livahtaa koira herkästi makustelemaan kompostin antimia. Homemyrkyt vaikuttavat eniten koiran keskushermostoon ja oireet ovat usein rajuja; koira voi hoiperrella, läähättää, oksentaa, kuolata voimakkaasti, olla kiihtynyt tai heikko tai saada kohtauksenomaisia kouristeluja. Mikäli koiralla on pääsy kompostiin ja sillä ilmenee akuutisti vastaavanlaisia neurologisia oireita, tulee homemyrkytyksen mahdollisuus ottaa huomioon. Olethan aina yhteydessä eläinlääkäriin, jos koiralla esiintyy edellä mainittuja oireita! Helpoin konsti välttää homemyrkytys on estää koiran pääsy kompostiin.
Myös osa hedelmistä ja vihanneksista on koirille ongelmallisia, vaikka ihmiset voivat niistä nauttia huoletta. Rusinat ja viinirypäleet kannattaa suosiolla jättää koiralle antamatta, sillä osa koirista voi saada näistä akuutin munuaisvaurion. Myrkytyksen aiheuttava aine on toistaiseksi tuntematon ja toimintamekanismikin hiukan epäselvä, mutta osa koirista tuntuu olevan herkkiä jollekin viinirypäleissä esiintyvälle aineelle ja voivat saada pienehköstäkin määrästä syötyjä viinirypäleitä tai rusinoita akuutin munuaisvaurion. Osalle koirista nämä eivät aiheuta ongelmia, mutta tätä on tietenkin mahdoton ennustaa etukäteen.
Lähes joka keittiön perusvarustukseen kuuluvat sipulit, ruohosipuli ja valkosipuli mukaan lukien, voivat aiheuttaa koiralle anemiaa suurissa määrin nautittuna. Pieni määrä sipulia ruoantähteiden seassa ei ole vaarallista, mutta sipulien jatkuvaa saantia tulisi rajoittaa.
Sekä ihmisten että koirienkin mielestä usein herkullinen avokado sisältää kuitenkin koiralle haitallista persiiniä, joka voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan oireita. Yksittäinen siivu avokadoa tuskin aiheuttaa koiralle myrkytystä, mutta etenkin suurempien määrien koiralle antamista tulee välttää.
Oma lukunsa ovat kivihedelmien, kuten esimerkiksi avokadon, persikan tai luumun, kivet sekä maissintähkät. Koiran koosta riippuen nämä ovat erittäin potentiaalisia suolitukoksen aiheuttajia ja koska kiviin on usein tarttunut hedelmien maku ja haju, on koira altis näitä syömään. Maissintähkä on klassinen leikkauspöydän löydös aiheuttaen lähes varmasti suolitukoksen isollekin koiralle. Jos näet koirasi syövän maissintähkän, ole heti yhteydessä eläinlääkäriin toimintaohjeiden saamiseksi. Noudattamalla huolellisuutta maissintähkien ja hedelmien kivien hävittämisessä säästyt monelta murheelta. Maissintähkät kannattaa vaikka pilkkoa pieniksi paloiksi ennen biojäteastiaan laittamista; näin ne ovat vaarattomia, jos koira vahingossa näihin pääsisikin käsiksi.
Myös grilliherkuista yli jääneet kypsät luut tulee pitää poissa koiran ulottuvilta, sillä kypsien luiden syömiseen liittyy riski pirstaloitumisesta sekä suolitukoksesta. Teräviksi säleiksi pirstaloitunut luu voi pahimmillaan puhkaista koiran mahalaukun tai suolen aiheuttaen vakavia vaikutuksia.
Kotileipurin tulisi myös pitää mielessä kohoamaan jätettyjen taikinoiden sijoittelu. Pullataikina on koiralle herkkua, mutta raa’an pullataikinan sisältämä hiiva voi alkaa käymään koiran vatsassa aiheuttaen turpoamista ja pahimmillaan jopa vatsalaukunkiertymän.
Myös sienimetsällä kannattaa muistaa, että jos sieni on ihmiselle myrkyllinen, on se suurella todennäköisyydellä sitä myös koiralle. Koiran pitäminen silmällä metsäretkillä on viisasta, sillä etenkin korvasienimyrkytykset ovat harmillisen yleisiä. Myrkytysoireet ovat vastaavanlaisia neurologisia oireita ja epäiltäessä sienen aiheuttamaa myrkytystä tulee ehdottomasti olla yhteydessä eläinlääkäriin. Suurin osa sienimyrkytyksistä vaatii sairaalahoitoa.
Sanomattakin lienee selvää, että koiran ruokavalioon eivät kuulu alkoholijuomat edes pienissä määrin. Koiran elimistö on hyvin herkkä alkoholille ja se voi saada myrkytysoireita jo melko pienistä määristä mietoja alkoholijuomia. Oirekuvaan kuuluvat sekavuus, hoipertelu, kuolaaminen, tasapainohäiriöt ja oksentelu. Pahimmillaan alkoholimyrkytys voi aiheuttaa koiralle kouristuksia ja tajunnanmenetyksen.
Pidetään yhdessä huoli karvaisista kavereistamme myös kesäsesongin aikana; pienistä teoista esimerkiksi biojätteiden käsittelyn ja koiralle vaarallisten ruoka-aineiden säilyttämisen suhteen kannattaa tehdä rutiineja ja näin turvata helpoin konstein sekä koirien että ihmisten huoleton olo.
]]>Kaikille koiranomistajille lienee tuttu tämä epämiellyttäviä tilanteita aiheuttava ja yleensä aivan väärään ajankohtaan iskevä vaiva. Useimmat meistä tietävät varmaan sen tunteen, kun kotiin palatessa jo ovea avattaessa tietää edessä olevan siivousurakan.
Joillakin koirilla kuitenkin tuntuu olevan uskomaton teräspakki, joka ei hätkähdä mistään. Miksi toisilla yksikin väärä suupala tai lattialta imuroitu pullankanta vetää mahan veteläksi, ja toiset syövät pitkin elämäänsä kaiken mikä vastaan sattuu kokematta päivääkään vatsavaivoja?
Evoluution kannalta ajateltuna herkkävatsainen koira ei pitkälle pötki opportunistisena, myös haaskoja hyödyntävänä lihansyöjänä – hiukan käyneelle eväälle ei parane nokkaansa nyrpistää. Tästä syystä koiran vatsalaukku tekee tehokasta työtä steriloidakseen ruokamassaa ja minimoidakseen haitallisten bakteerien pääsyn suolistoon. Hyödyllisiä suolistobakteereita sen sijaan kannattaa kohdella silkkihansikkain; vahva suoliston bakteerikanta turvaa koiran vatsan toiminnan ja teräsvatsaisten koirien suolistoflooran on todettu eroavan herkkämahaisemmista lajitovereistaan. Uusimpien tutkimusten valossa on toivoa siitä, että kroonisesti vatsavaivaisille koirille saattaisi löytyä helpotusta teräspakin omaavien koirien suolistomikrobeista.
Jokaisen koiran suolistossa elää lukuisia bakteerikantoja ja -lajeja, joista isolla osalla on tärkeä tehtävä koiran yleisen hyvinvoinnin edistäjänä ja ylläpitäjänä. Riittävästi kuituja sisältävä ruokavalio, joka tarjoaa suolistoflooralle kylliksi ravintoa auttaa ylläpitämään vastustuskykyä ja välttämään ei-toivottujen mikrobien ylivaltaa.
Akuutilta mahataudilta on kuitenkin useimmiten hankala välttyä ikuisesti ja silloin kannattaa olla takataskussa valmiina muutama nopeatoiminen keino helpottamaan sekä potilaan vointia että omaa mielenterveyttä toistuvien epämiellyttävien yllätysten varalta. Etenkin syksyisin ja keväisin tuntuu maassa olevan monia mielenkiintoisia, usein kauankin muhineita ja käyneitä asioita mitä maistella ja näinä vuodenaikoina vatsavaivojen esiintyvyys onkin ainakin kokemusperäisesti keskimääräistä isompi. Keskellä yötä isommalle hädälle herättävä lemmikki ei varsinaisesti ole se herätyskello, mihin toivoisi sängystä nousevansa ja näitä tapauksia ajatellen kannattaa kaapissa olla jokin ripulin itsehoitovalmiste, minkä voi nopeasti heittää hauvan huiviin helpottamaan seuraavaa päivää. Yllättäen ripuloimaan alkanutta koiraa voi hoitaa kotona muutamia päiviä sen yleisvoinnin ollessa hyvä, ruokahalun normaali ja voinnin pirteä.
Ripulipotilaan ruokavalioon kannattaa seuraavien päivien aikana kiinnittää huomiota. Akuutin ripulin kotihoito perustuu itsehoitovalmisteille ja suoliston normaalia toimintaa tukevalle ruokavaliolle. Ruoka kannattaa antaa pieninä annoksina useaan ateriaan jaettuna ja ruokavalion keventäminen tai yksinkertaistaminen tässä vaiheessa on järkevää. Teolliset ns. suolistoruokavaliot ovat usein nopea ja ennen kaikkea vaivaton apu tasaamaan vatsan toimintaa ja ruokavalion voi vaihtaa lemmikille suoraan vanhasta ruoasta ilman hidasta totuttamista. Jos kotiruoka on vaihtoehtona mieluisampi, kannattaa siinä tapauksessa suosia melko vähärasvaisia, helposti sulavia lihoja ja vatsaystävällisiä hiilihydraatteja (esim. keitetty kana tai seiti proteiinilähteistä ja kaurapuuro tai riisi hiilihydraattilähteistä).
Etenkin kotikoosteisen ruokavalion tueksi kannattaa ehdottomasti ottaa apteekista tai eläinlääkäristä saatavia käsikauppavalmisteita, jotka nopeuttavat suoliston rauhoittumista. Itsehoitovalmisteita on pilvin pimein ja on yksilökohtaista, mitkä valmisteet toimivat parhaiten kellekin. Useimmat valmisteet sisältävät tutkitusti tehokkaita aineita sitomaan ylimääräistä vettä suolistosta ja näin ollen kiinteyttävät ulos tulevaa tavaraa. Vaikutus on siis liki käsin kosketettava etenkin kakkapussin haltijan näkökulmasta. Lisäksi valmisteisiin on usein lisätty kuitua ja prebiootteja vahvistamaan tervettä suolistoflooraa, jotta vatsataudin aiheuttama haitta jäisi mahdollisimman pieneksi. Sulamattomat kuidut ovat kiistatta hyödyllisiä akuutin vatsataudin hoidossa, sillä ne lisäävät ulostemassaa ja edesauttavat hyvien bakteerien kasvua. Osalle lemmikeistä myös erillisestä kuituvalmisteesta on hyötyä ja tarvittaessa kuitulisää voi hyödyntää ruokavalion tukena jatkuvastikin. Etenkin toistuvista vatsaongelmista kärsivät lemmikit voivat hyötyä ruokavalioon lisätyistä kuiduista.
Ruokavalion lisäksi akuutin mahataudin hoidossa on erityisen tärkeää huolehtia lemmikin nesteensaannista, sillä etenkin voimakkaasti ripuloiva potilas menettää nopeasti runsaastikin nestettä. Jos lemmikki ei ole järin hanakka juomaan, kannattaa juomiseen kannustaa esimerkiksi maustamalla juomavettä kevyesti (lihaliemi tai esim. tonnikalavesi toimivat tässä mainiosti) tai lisäämällä ruoan joukkoon vettä. Juomatonta potilasta voi myös varovasti juottaa ruiskulla, jos nesteensaanti on muuten vähäistä. Koiran päivittäin saaman nesteen määrän tulisikin olla jopa n. 0,5 dl/kilo.
Useimmat ripulipotilaat hoituvat kotona yllä mainituilla ohjeilla ja vatsatauti helpottaa muutaman päivän sisällä. Jos lemmikille kuitenkin tulee vakavampia yleisoireita, se on hyvin voipunut, oksentaa tai ripuloi voimakkaasti useiden päivien ajan tai ruokahalu on kadonnut, on syytä olla yhteydessä eläinlääkäriin. Vointia saadaan yleensä nopeasti korjattua suonensisäisellä nesteytyksellä ja oloa helpottavilla lääkityksillä. Myös ripulin kestäessä useita päiviä ilman mainittavaa apua kotihoidosta, yleisvoinnin ollessa hyväkin, kannattaa pirauttaa eläinlääkärille.
Joskus vatsaongelmat kroonistuvat ja tämä aiheuttaa usein päänvaivaa sekä omistajalle että hoitavalle eläinlääkärille, sillä valitettavasti vaihtoehtoisia syitä oireille on useita ja oikean diagnoosin haarukoimisessa voi mennä aikaa, puhumattakaan sopivimman hoidon löytymisestä. Joskus hoitokokeilu pelkällä ruokavaliomuutoksella riittää taltuttamaan tilanteen, mutta etenkin pitempään jatkuneena vaivoja on syytä tutkia tarkemmin. Ultraääni- ja tähystystutkimuksilla sekä laajoilla verikokeilla saadaan usein selvyyttä sisäelinten ja suoliston tilanteeseen ja ulostenäytteistä voidaan tutkia erilaisia loisia sekä alkueläimiä. Yleisimpinä kroonisia suolistovaivoja aiheuttavina loisina tai alkueläiminä mainittakoon giardia sekä tritrichomonas blagburni (tämä infektoi pääasiassa kissoja). Sisäelinongelmista haima- ja sappivaivat ovat yleisiä kroonisten suolistovaivojen aiheuttajia ja tulehduksellinen suolistosairaus IBD on myös harmittavan yleinen lemmikeilläkin. Valitettavasti joskus pitkään jatkuneiden vatsaongelmien syyksi paljastuu lymfooma, jolloin ennuste on huono.
Päällimmäinen tavoite kroonisesti oireilevan potilaan kohdalla on saavuttaa oireeton tila ja tämä vaatii joskus hiukan viitseliäisyyttä. Ruokavaliolla on näissä tapauksissa usein merkittävä vaikutus ja sopivan ruoan etsimiseen kannattaa sitoutua sinnikkäästi. Onneksi valmiiden suolistoa tukevien ruokavalioiden kirjo on nykypäivänä hyvin laaja ja valinnanvaraa löytyy hankalammillekin tapauksille. Lisäravinteiden tarve kannattaa kokeilla yksi kerrallaan sen sijaan, että ruokavalion tueksi otetaan kerralla koko lisäravinnearsenaali käyttöön. Maitohappobakteerilisä on usein hyödyllinen koko eliniän ajan käytettynä. Myös lemmikin elämän tasaisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota; joidenkin potilaiden oireilu on suoraan kytköksissä niiden kokemaan stressin määrään.
TUTUSTU TEEMASIVULTAMME HAMPAIDENHOITOTUOTTEISIIN - KLIKKAA TÄSTÄ!
]]>Rauhoittamiseen ja anestesiaan liittyy lemmikeillä aina omat riskinsä, joihin vaikuttavat mm. eläimen laji, rotu, ikä, paino ja terveydentila.
Anestesia itsessään on iso rasite elimistölle ja kirurgisen toimenpiteen suorittaminen lisää elimistölle tulevaa rasitetta entisestään.
Huolellisella suunnittelulla ja ammattitaitoisella toteutuksella pyrimme tekemään anestesiasta lemmikillesi mahdollisimman turvallista.
Anestesian yksilöllisen suunnittelun ja toteutuksen lisäksi lemmikin heräämisen seuranta on yhtä tärkeä osa potilasturvallista työskentelyä.
Kokonaisuudessaan anestesian valvonta alkaa jo ennen lemmikin yleistutkimusta esitietojen kyselemisellä ja anestesian valvonta päättyy, kun lemmikin tärkeimmät elintoiminnot ovat palautuneet anestesian jälkeen. Herääminen on lemmikille anestesian korkeariskisin vaihe ja potilasturvallisuudesta johtuen haluamme seurata klinikallamme eläimen heräämisen ennen kuin lemmikki siirtyy kotiin jatkamaan toipumista.
Lemmikin toipuminen toimenpiteestä alkaa siitä hetkestä, kun anestesiaa ylläpitävän lääkeaineen annostelu lopetetaan. Tätä vaihetta kutsutaan heräämiseksi. Lemmikin voidaan sanoa olevan herännyt, kun siihen saadaan tietoinen kontakti ja lemmikki kykenee itsenäisesti makaamaan rintansa päällä. Heräämisnopeuteen vaikuttavat mm. käytetty anesteetti ja sen annos, anestesian pituus, lemmikin ruumiinlämpö ja mahdolliset sairaudet. Kaikenkaikkiaan toipuminen anestesiasta kestää noin vuorokaudesta kahteen.
Heräämisen aikana
Klinikallamme lemmikin elintoimintoja seurataan aktiivisesti heräämisen ajan. Lemmikki toipuu heräämössämme, jossa sillä on peittojen lisäksi lämpöpatja ja happimaski. Lemmikin nesteytyksestä huolehditaan nesteiden ja infuusiopumpun avulla.
Heräämisen lisäksi tarkkailemme lemmikin kivunlievityksen riittävyyttä.
Riittävä kivunlievitys vähentää lemmikkin stressihormonien määrää, jolloin elimistö voi alkaa korjaamaan vaurioituneita kudoksia. Riittävä kivunlievitys parantaa myös lemmikin ruokahalua. Anestesiaan ja kirurgiseen operaatioon liittyvä elimistön rasite vähentää lemmikin ruokahalua, josta johtuen myös toipuminen hidastuu. Riittävä kivunlievitys ja maistuva ruoka edesauttavat potilaan toipumista.
Kun lemmikki on herännyt riittävästi klinikallamme, voi se siirtyä kotiin omistajan tarkan seurannan alle jatkamaan toipumista. Ennen kotiin lähtöä hoitajamme käy omistajan kanssa läpi tehdyn toimenpiteen ja kotihoito-ohjeet, jotka omistaja saa kirjallisena mukaansa.
Kotihoito-ohjeet koostuvat mm. ohjeista liittyen toipumisajan aikaisiin lääkityksiin sekä ohjeista haavanhoitoon, ruokintaan ja ulkoiluun liittyen. Toipumisaika kotona vaihtelee tehdyn toimenpiteen mukaan vuorokaudesta noin kahteen - kolmeen viikkoon.
]]>Kirsi Mäkimattila on nyt yksi Suomen kolmestatoista eläinlääkäristä, jotka saavat antaa Kennelliiton hyväksymiä virallisia sydänultraäänilausuntoja.
Eläintohtori Kivuttoman vastaava eläinlääkäri Kirsi Mäkimattila on saanut Kennelliiton hyväksynnän suorittaa koirien virallisia sydänultraäänitutkimuksia ja Holter-sydänfilmitutkimuksia. Hänen lisäkseen vastaavat oikeudet on Suomessa vain kahdellatoista eläinlääkärillä.
– Kennelliitto vaatii tietyiltä roduilta virallisen sydäntutkimuksen ennen kuin koiraa voi käyttää jalostukseen. Aikaisemmin tätä varten on pitänyt lähteä joko Ouluun tai Etelä-Suomeen. Nyt tutkimus onnistuu täällä Joensuussa, Mäkimattila kertoo.
Perinnöllinen alttius sydänsairauksille on yleistynyt etenkin monilla isokokoisilla koiraroduilla. Virallinen sydäntutkimus vaaditaan tietyiltä riskiroduilta, jotta näitä ongelmia saataisiin jalostuksessa vähennettyä. Tutkimus voidaan suorittaa myös muille roduille osana vastuullista jalostustoimintaa.
– Myös tietyiltä kissaroduilta vaaditaan virallinen sydänultra ennen jalostuskäyttöä, ja tämäkin on tulossa meillä mahdolliseksi lähiaikoina.
Sydänultra myös kotikoirille ja -kissoille
Sydämen ultraäänitutkimus on tärkeä ja luotettava sydänsairauksien diagnosointikeino myös muilla kuin jalostukseen käytettävillä koirilla ja kissoilla. Kirsi Mäkimattilalla on näistä tutkimuksista jo kymmenen vuoden kokemus.
– Sekä sydänsairauksien diagnostiikassa että hoidossa on tapahtunut valtavasti kehitystä. Oireet kannattaa ehdottomasti tutkia, sillä oikealla hoidolla lemmikin elämänlaatu paranee ja elinaikaa voi tulla lisää useita vuosia.
Koirilla tyypillisiä sydänoireita ovat aamuöinen yskä, innostumiseen liittyvä yskiminen ja kakominen, väsymys, pyörtyily ja raskaalta näyttävä hengitys. Kissoilla esiintyy pitkälti samoja oireita, mutta yskimisen sijaan kissa läähättää.
– Lemmikki makaa tutkimuksen ajan pehmustetulla pöydällä eikä rauhoittamista pääsääntöisesti käytetä. Ultrauksessa pystytään tarkastelemaan sydämen rytmiä, anatomiaa ja supistusvoimaa. Yhtä luotettaviin tuloksiin ei päästä muilla menetelmillä, Mäkimattila kertoo.
Lisää tietoa sydänkäyrästä ja verenpainemittauksesta
Joiltakin koiraroduilta vaaditaan jalostuskäytössä sydämen ultraäänitutkimuksen lisäksi EKG-seuranta. Kivuttomalla onnistuu nyt paitsi tavanomainen klinikalla tapahtuva seuranta, myös 24 tunnin Holter-mittaus. Siinä koiralle puetaan EKG-dataa keräävä liivi.
– Seurannan aikana koira elelee kotona tavalliseen tapaan, ja näin saadaan tarkkaa tietoa koiran sydämen toiminnasta eri tilanteissa. Tästä voi olla hyötyä jalostuksen lisäksi myös esimerkiksi tilanteessa, jossa kotikoira pyörtyilee, mutta syytä ei ole saatu selville, Mäkimattila sanoo.
Myös kissojen ja koirien verenpaineen mittaaminen onnistuu klinikalla helposti. Mäkimattilan mukaan verenpaineen seuraaminen on ollut eläimillä pitkään lapsenkengissä.
– Etenkin kissoilla korkea verenpaine on iso riskitekijä, se aiheuttaa usein esimerkiksi munuaisvaurioita. Verenpainelääkkeillä voidaan ehkäistä monien sairauksien syntymistä.
]]>Viime vuosina koirien närästys on noussut puheenaiheiden listalla yhä korkeammalle koiraihmisten keskuudessa. Liekkö syynä lisääntynyt ongelma vai tietoisuuden kasvu, mutta ihmispuolelta tutun vaivan oireiden ja hoidon puiminen pitää pintansa. Närästys tai refluksi on pohjimmiltaan ongelma ruokatorven sulkijan toiminnassa – hapanta vatsan sisältöä pääsee mahansuun ohi ruokatorveen, kurkkuun tai jopa suuhun asti aiheuttaen polttavaa tunnetta ruokatorven alueella. Mahalaukun sisältö on tarkoituksenmukaisesti hyvin hapanta, jotta ruokamassa saadaan hajotettua, mutta samalla tämä happamuus on muille elimistön osille liikaa ja väärään paikkaan joutuessaan aiheuttaa ongelmia. Mahalaukkua itseään happamuudelta suojaa paksu limakalvo.
Refluksivaivat ovat yleensä joko sappineste- tai mahanesteperäisiä, joskin mahanesteen liiallisen nousun aiheuttamat vaivat lienevät yleisempiä. ”Liikahappoisuuden” tai vatsahapon liikaerityksen aiheuttama refluksi ilmenee liiankin happaman mahansisällön nousuna ruokatorveen väljän mahanportin kautta. Ns. ”sappirefluksissa” sappineste pääsee virtaamaan mahalaukkuun mahanportin kautta; sappioksennus onkin varmaan suurimmalle osalle koiranomistajista tuttu. Sappinesteen tarkoituksena on auttaa ruokamassan käsittelyssä ja tehostaa etenkin rasvojen pilkkomista. Tästä syystä sen eritys kiihtyykin etenkin rasvaisten ruoka-aineiden saannin jälkeen. Usein sekä liikahappoisuuden että sappirefluksin hoito onkin syytä aloittaa ruokavalion tarkastelulla.
Koiran oirekirjo voi olla melko laaja. Yleisimpiä närästyksestä kieliviä oireita ovat mm. runsas, jopa maaninen pintojen nuoleminen etenkin ruokailun jälkeen, nieleskely, huulien lipominen, levoton vaeltelu, maiskuttelu, ns. sapen oksentelu, röyhtäily ja ruohon tai muun tavanomaisesta poikkeavan ahmiminen. Joskus vaikeaan närästykseen voi liittyä yskimistä. Kuten ihmisiäkin, useimpia koiria närästää jokusen kerran elämässä eikä tämä vielä välttämättä tarkoita sen suurempaa vikaa missään. Ongelmaan on kuitenkin syytä puuttua eläinlääkärin avustuksella, jos vaiva on toistuva tai jatkuu pitkään. Närästys on tilana hyvin epämukava ja voi varsinaisten oireiden lisäksi aiheuttaa pitkään jatkuneena mm. ruokatorven alaosan tulehdusta (esofagiitti) tai ruokatorven haavaumia.
Jos huomaat koirallasi närästyksen oireita, voi oireita ensihätään helpottaa lyhytaikaisesti kotikonstein ihmispuolen närästyksen itsehoitoon tarkoitetuilla lääkkeillä; sopiva valmiste sekä annos on aina syytä tarkistaa eläinlääkäriltä. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka oire helpottaisikin lääkityksillä, ne eivät ole viimekädessä ratkaisu närästykseen. Koiran toistuvan närästyksen syy on ehdottoman tärkeää selvittää. Pitkäaikaiseen käyttöön mitkään edellä mainituista lääkkeistä eivät sovi ja jos koira tuntuu jatkuvasti tarvitsevan närästyslääkkeitä, on fiksuinta kiikuttaa hauva eläinlääkäriin tarkempiin tutkimuksiin. Ruokavalion muuttaminen on useimmiten välttämätöntä närästyksen hoidossa ja valmista listaa ”helposti närästävistä” ruoka-aineista on hankala antaa; ruoka-aineiden sopivuus tai sopimattomuus riippuu pitkälti yksilöstä. Usein hankalan oireen hallinnassa helpoiten alkuun pääsee eliminaatiodieetillä tai hypoallergeenisella ruokavaliolla; eliminaatiodieetissä ruoka-aineet kokeillaan yksi kerrallaan ja närästystä aiheuttavat on helppo poimia pois ruokavaliosta. Hypoallergeenisen ruokavalion etuja ovat korkea sulavuus ja rajoitetut raaka-aineet. Lisäksi helposti närästelevä koira hyötyy monesti maitohappobakteerilisästä tukemaan ruoansulatuselimistön toimintaa.
Tutustu tästä erikoisruokiin, jotka on suunniteltu närästyksen tukihoitoon »
Joskus närästysoireiden taustalla voikin olla lähes päinvastainen ilmiö; hapoton maha. Hapottomalle mahalle altistavia tekijöitä voivat olla närästyslääkkeiden liiallinen käyttö tai esim. helikobakteeri-infektio, joka pitkään jatkuessaan voi aiheuttaa jopa mahalaukun limakalvon surkastumaa (atrofista gastriittia), jossa suolahapon eritys mahalaukussa vähenee entisestään. Pitkittyessään hapoton maha voi altistaa erilaisille suolistovaivoille, kun ruokamassan ”sterilointi” mahalaukussa on vaillinaista mahanesteen ollessa tehottomampaa. Myös suoliston mikrobitasapaino voi järkkyä ja täten aiheuttaa eriasteisia ravintoaineiden imeytymisongelmia.
Ongelmaan pureutuminen on useimmiten helpointa toteuttaa eläinlääkärin avustuksella, jolloin akuuttiin vaivaan saadaan oikeanlaiset helpotuskonstit ja ruokavaliopohdintaan saat kokemuksen kautta karttuneita neuvoja.
]]>
Kyseiset toimenpiteet voivat olla epämiellyttäviä terveellekkin koiralle, mutta ne ovat epämiellyttäviä etenkin silloin jos koirasi on sairas tai loukkaantunut. Tilanteessa, jossa koira tuntee kipua tai itsensä uhatuksi, on täysin normaalia että koira saattaa hyökätä tai yrittää purra lähellä olevaa henkilökuntaamme tai omistajaa.
Tämä ei tarkoita että koira olisi "paha" tai aggressiivinen, koira vain reagoi siihen mitä se kokee.
Puremat ovat yksi ammattimme työturvallisuuteen liittyvä riski. Henkilökuntamme ammattitaitoon kuuluu työturvallisuuteen liittyvien riskien tunnistaminen, ennakointi ja riskeiltä suojautuminen.Henkilökuntamme osaa varautua siihen, että mikä tahansa koira voi koska vain mahdollisesti yrittää purra toimenpiteiden aikana. Puremisen ehkäisemiseksi käytämme potilaillamme tarvittaessa kuonokoppaa. Kuonokoppa on väline, jonka tarkoituksena on peittää koiran kuono ja estää siten pureminen. Kuonokopan käyttö koirilla on osa henkilökuntamme turvallista työskentelyä, joka perustuu hyviksi todettuihin käytäntöihin.
Käytämme kuonokoppaa potilaillamme usein myös silloin, kun koira on rauhoitettu tai heräämässä anestesiasta. Monet klinikallamme käytettävistä anestesialääkkeistä voivat tehdä kiltistäkin koirasta reaktiivisemman ja ennalta-arvaamattoman. (Lääkkeet vaikuttavat koiran keskushermoston toimintaan, joka säätelee mm. koiran mielentiloja, ajattelua ja tahdonalaisia toimintoja)
Koska kuonokopan käyttäminen on joissakin tilanteissa klinikallamme välttämätöntä (esimerkiksi koira on todella kivulias jäätyään auton alle) niin toivoisimme että koirasi kanssa on jo kotona harjoiteltu kuonokopan pitämistä.Pyrimme välttämään ylimääräisen stressin ja ahdistuksen aiheuttamista koirallesi emmekä halua että koirasi tuntee epämukavuutta tai ahdistusta mitään käyttämäämme välinettä kohtaan.
Koira kannattaakin jo kotona totuttaa käyttämään kuonokoppaa, jotta sen pitäminen ei aiheuta koiralle ylimääräistä stressiä silloin kun kuonokopan käyttäminen on välttämätöntä.
Mikäli ostat kotiin koirallesi oman kuonokopan niin suosittelemme valitsemaan sellaisen, jonka kanssa koira saa avattua suunsa niin että se pystyy läähättämään ja jonka kanssa koiralle pystyy antamaan makupaloja. Kuonokopan valintaan vaikuttaa koirasi kuonon ja pään malli.
Kuonokoppaan totuttaminen onnistuu parhaiten ruuan avulla. Mikäli koirasi arastelee kuonokoppaa, on harjoitukset hyvä aloittaa esimerkiksi niin että kuonokopan laittaa lattialle ja siihen ympärille makupaloja.
Tämän jälkeen makupaloja laitetaan kuonkopan pohjalle, jolloin koira joutuu laittamaan kuononsa kuonokoppaan saadakseen herkun. Kun koira laittaa kuononsa mielellään kuonokoppaan voi kopan hihnan kiinnittää hetkellisesti paikallaan ja palkita samalla koiraa. Hiljalleen pidennetään aikaa, jonka kuonokoppa on koiran päässä.
Onko sinulla kokemuksia Kuonokopista, kerro siitä meille ja asiakkaillemme.
Kennelyskän oireet
Yskä ja lisääntynyt limaneritys
Hengitystiet koostuvat ylähengitysteistä (nenäontelo sivuonteloineen, nielu, kurkunpää ja henkitorvi) sekä alahengitysteistä (keuhkot ja keuhkoputket). Terveen koiran hengitysteiden limakalvo erittää limaa, joka kostuttaa ja puhdistaa hengitysteitä. Kennelyskän taudinaiheuttajat vaurioittavat hengitysteiden limakalvon pintakudosta ja hengitystiet ärtyvät. Hengitysteiden ärtyminen ilmenee kuivana, joskus hyvinkin voimakkaana yskänä. Joskus ärsytyksen seurauksena limaneritys lisääntyy ja koira voi yskiä myös limaysköksiä ja yökkiä vaahtoa.
Silmä- ja sierainvuoto
Kennelyskän aikana koiralla voi ilmetä myös kirkasta silmä- ja sierainvuotoa. Lievä, kirkas vuoto rauhoittuu yleensä itsestään muutamassa päivässä. Eläinlääkäriin on hyvä olla yhteydessä, mikäli vuoto on useamman päivän ajan runsasta tai muuttuu kellertäväksi.
Vaisuus, syömättömyys ja kuume
Kennelyskä itsessään ei yleensä vaadi levon lisäksi erityistä hoitoa.
Hyvävointisen koiran vointia voi seurata kotona parin viikon ajan.
Kennelyskä altistaa koiran kuitenkin toissijaisille infektioille, kun taudinaiheuttajat ovat heikentäneet koiran vastustuskykyä.
Sekundaari-infektiot voivat olla koiralle vaarallisia ja aiheuttavat esim. sydänlihastulehdusta tai keuhkokuumetta. Suosittelemme olemaan yhteydessä eläinlääkäriin, mikäli koirasi on vaisu, syömätön tai koiralla on kuumetta (yli 39,5 C).
Kennelyskän diagnosointi
Taudin diagnosointi perustuu pääasiallisesti omistajan kertomiin esitietoihin sekä eläinlääkärimme koiralle tekemään yleistutkimukseen.
Käynnin aluksi eläinlääkärimme kyselee omistajalta lemmikin voinnista ja tarkkailee samalla koiraa kauempaa. Eläinlääkäri kiinniittää huomioita koiran yleisolemuksen lisäksi erityisesti koiran hengitykseen.
Eläinlääkäri huomioi myös mahdollisen silmä- ja sierainvuodon sekä auskultoi, eli kuuntelee koiran keuhkot huolellisesti. Eläinlääkäri yrittää myös usein saada aikaan yskänärsytyksen tunnustelemalla koiran henkitorvea.
Esitietojen ja yleistutkimuksen perusteella eläinlääkärimme arvioi, onko käynnin yhteydessä tarvetta mahdollisille jatkotutkimuksille (esimerkiksi verikoe). Taudinaiheuttajan tarkka selvittäminen on harvoin tarpeen yksittäisen oireilevan koiran kohdolla.
Tutkimusten jälkeen eläinlääkärimme tekee lemmikillesi hoitosuunnitelman. Kennelyskä paranee itsestään levolla noin kahden viikon kuluttua oireiden alkamisesta. Koiran yleisvoinnin huonontuessa koira voi tarvita levon lisäksi tukihoitona esimerkiksi nesteytystä tai lääkityksiä.
Kennelyskän ennaltaehkäisy
Kennelyskä leviää pisaratartuntana hengitysteiden eritteiden avulla.
Koiran on mahdollista saada tartunta koirakontaktien lisäksi esimerkiksi toisen koiran likaamilta pinnoilta tai omistajan välityksellä.
Ennaltaehkäisyn kannalta tärkeintä on rokottaa koira säännöllisesti kennelyskää vastaan ja pyrkiä välttämään taudinaiheuttajia (paikat, joissa on paljon koiria ja suuri vaihtuvuus - mm. koirapuistot, -näyttelyt, -hoitolat ja treenihallit). Tartuntojen välttämiseksi oireilevat koirat on pidettävä oireilun ajan poissa em. paikoista.
Kennelyskärokote ei anna koiralle täyttää suojaa tartunnalta, mutta lievittää koiran saamia oireita. Koiranpennun voi tarvittaessa rokottaa kolmen viikon ikäisenä, mutta normaalisti rokote annetaan 12 viikon ikäiselle pennulle ensimmäisen penturokotuksen yhteydessä.
Kennelyskärokotus suositellaan tehostettavaksi vuoden välein etenkiin riskiryhmään kuuluville koirille (pennut, vanhat ja sairaat koirat).
Noudatamme klinikallamme Ruokaviraston suosituksia rokottamiseen liittyen.
]]>Yksi yleisimmistä syistä kanien näkymiseen vastaanotolla on erilaisten hammasvaivojen kimara. Vähentynyt tai jopa kokonaan lakannut syöminen, papanoiden määrän pienentyminen ja heinän syönnin välttely ovat yleisimpiä syitä, miksi kani vastaanotolle kiikutetaan. Pääsääntöisesti kun kani oireilee hammaskalustoaan näkyvästi, on tilanne jo melko vaikea suun sisällä; saaliseläimenä pupu osaa piilottaa oireet viimeiseen asti. Toki tarkkasilmäinen omistaja voi nähdä hammashuollon tarpeen jo hyvinkin pienistä merkeistä etenkin, jos kanilla on toistuvia hammasvaivoja.
Oikein koostettu ruokavalio on kanien hammasterveyden ylläpitämisen kulmakivi. Kanien omatessa merkilliset, jatkuvasti kasvavat hampaat, on niiden tarpeeksi kuluttaminen ehdottoman tärkeää purukaluston terveyden kannalta. Ruokinnan tulisi perustua hyvälaatuiselle kuivalle heinälle (esim. timoteiheinä on tähän sopiva valinta) ja muutakin nakerrettavaa olisi syytä pitää riittävästi tarjolla. ”Huvipurtavaksi” sopivat hyvin esimerkiksi tuoreet puiden oksat tai siihen tarkoitukseen valmistetut puiset virikkeet. Pellettiä voi tarjoilla heinän lisäksi pienissä määrin; toki terveillä yksilöillä tämä ei ole lainkaan välttämätöntä. Sen sijaan erilaiset siemensekoitukset tulisi suosiolla jättää kauppaan, sillä niiden ongelmana on valikoiva syöminen, jolloin kiposta häviävät vain herkut. Lisäksi ruokavalioon tulisi kuulua runsaasti tuoreita vihanneksia, lehteviä salaatteja sekä yrttejä. Terveen kanin päivittäisiin aterioihin ei tulisi sisältyä juurikaan tärkkelyspitoisia ruokia (esim. näkkileipä, porkkana), vaan näihin tulee suhtautua satunnaisina herkkuina.
Hammasongelmista ehdottomasti yleisin lienee jo nuorena vääränlaisen ruokavalion seurauksena kehittyneet hammaspiikit poskihampaisissa tai liiallisesti kasvaneet etuhampaat, jotka molemmat usein tarvitsevat säännöllistä huoltoa kanin loppuelämän ajan. Kuten aikuisellakin kanilla, kasvuiässä olevan kaninpoikasen ruokavalion tulee yhtälailla perustua heinäkasveille, muiden sokeri- tai tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden näytellessä pienempää roolia ruokavaliossa. Kasvuiässä hankitut hammasongelmat yleensä pahenevat iän myötä. Muitakin mahdollisia syitä suuongelmille löytyy; osa vaivoista tuntuu olevan synnynnäisiä, jolloin kanin hampaita voi joutua hoitamaan säännöllisesti nuoresta pitäen ja osalle raspaus tarvitsee suorittaa vain kerran tai kaksi eliniässä. Esimerkiksi erilaiset leukojen virheasennot, ylä- tai alapurenta altistavat usein toistuville hammasongelmille hampaiden virheellisestä tai puutteellisesta kulumisesta johtuen. Nämä ovat onneksi yleensä hallittavissa eläinlääkärin suorittaman hampaiden raspauksen/lyhennyksen ja ruokavalion muutoksen avulla. Hampaiden epätasaista kulumista voivat aiheuttaa myös mm. tapaturmaiset vauriot (esimerkiksi hampaiden lohkeamat tai murtumat, jopa leukaluun murtumat) tai systeemiset sairaudet, joiden seurauksena kanin ruokailutottumukset muuttuvat.
Jos huomaat kanisi käytöksessä mitä tahansa poikkeavaa, on syytä olla yhteydessä eläinlääkäriin. Tyypillisiä oireita hammassairauksissa ovat mm. muuttunut syömistapa, ruoan valikointi, jopa siitä kokonaan kieltäytyminen tai ruoan tiputtelu suusta syödessä. Papanoiden koostumuksen muutokset ovat myös tarpeellisia huomioita ja usein nekin voivat kieliä suuperäisestä ongelmasta. Ruoansulatuksen häiriötön toiminta on kasvinsyöjällä erittäin tärkeää. Lisääntynyt kuolaaminen, töhnäiset naamakarvat, nenä- tai silmävuoto liittyvät usein hammasongelmiin. Hammasvaivoista voivat kertoa myös suttuiset etukäpälien karvat; kani saattaa pestä tuhnuista naamaa useita kertoja päivässä, huovuttaen tai liaten näin etutassujen karvat.
Pupun saapuessa eläinlääkäriin alkaa käynti yleensä kattavalla esitietojen keräämisellä; näin päästään perille siitä, mikä kanin elämässä ja käytöksessä on muuttunut ja minkälaiset olosuhteet alun perin ovat olleet. Yleistutkimuksen ja esitietojen perusteella voidaan lähteä miettimään suuntaa hoidolle. Jos eläinlääkäri toteaa, että hampaistoa olisi syytä kurkistaa, aloitetaan se kanin yhteistyöhalukkuuden mukaan joko hereillä lyhyesti lampulla katsoen tai suoraan rauhoituksessa. Kevyehkössä anestesiassa suuhun päästään katsomaan tarkasti ja myös poskihampaat pystytään hoitamaan; hereillä tämä on liki mahdotonta jo tilan puutteen takiakin. Tyyppilöydöksiä suussa ovat mm. hammaspiikit poskihampaissa, liiallisesti kasvaneet tai lohjenneet etuhampaat ja hammaspiikkien seurauksena syntyneet limakalvovauriot poskien sisäpinnoilla ja haavaumat kielessä. Yksinkertaisimmillaan hampaiden hoito käsittää piikkien tasaamisen raspaamalla ja ylipitkien hampaiden lyhentämisen sekä viilaamisen tasaiseksi. Välineistönä käytetään mm. erilaisia viiloja ja raspeja, katkaisupihtejä sekä erillistä jyrsijöiden ja kanien hampaille suunniteltua poraa. Välillä, etenkin jos ongelma pitkittyy tai pahenee hoidosta huolimatta, on perusteet röntgenkuvata kanin suu. Kuvantamismenetelmänä röntgen antaa kanin hampaiden hoidossa lisätietoa mm. juurien tilasta ja paljastaa mahdollisten hammasjuuripaiseiden tai kasvainmassojen olemassaolon. Myös purentavirheiden toteamisessa röntgenkuvista voi olla apua.
Hammaslääkärien vakiopotilailla huoltoväli voi purentavirheiden tai muiden altistavien ongelmien vakavuuden mukaan vaihdella yksilökohtaisesti jopa kuukaudesta useisiin kuukausiin. Joskus pelkkä raspaus ei kuitenkaan riitä ja on syytä harkita hampaan tai hampaiden poistoa. Eläinlääkäri voi päätyä hampaan poistoon esimerkiksi voimakkaasti tulehtuneiden, pahasti lohjenneiden tai vakavasti virheasentoisten hampaiden tapauksessa.
Hoidon laajuudesta riippumatta kanipotilaan jälkihoidosta tulee huolehtia erityisen tarkasti. Tukiruokintaan tulee varautua anestesiasta heräämisen jälkeen ja kanin tulisi olla toipunut entiselleen viimeistään anestesiaa seuraavaan päivään mennessä.
- Sara
]]>
Syksy hiipii metsiin ja kaupunkeihin tuoden mukanaan monille lemmikinomistajalle tutut, sitkeät ongelmat – kuralammikoissa tepastelevat tassut ja rapaiset mahanaluset ovat oiva tyyssija hiivoille ja bakteereille. Kostean kelin aikaansaamat murheet ovat konkreettisesti läsnä monen koiratalouden arjessa; joka ulkoilun jälkeinen tassupyykki ja suihkurallit vaativat aikaa, vaivaa ja yhteistyökykyä kaikilta osapuolilta.
Kosteat, punaiset varpaanvälit ja värjääntyneet karvat, töhnäisistä korvista puhumattakaan, ovat sitkas ja viheliäinen vaiva, jonka hoitoon tarvitaan paljon viitseliäisyyttä omistajalta. Ongelmakauden ollessa pahimmillaan (etenkin syksyn ja kevään kosteat kelit) on kotihoidolla valtaisa merkitys potilaan hyvinvointiin.
Hiivat (Malassezia-lahkon sienet) ja eräät bakteerit (etenkin stafylokokit) kuuluvat sopivissa määrin koiran ihon normaaliflooraan, mutta tietyissä tilanteissa niiden määrä voi kasvaa liiallisen suureksi aiheuttaen ryppään klassisia oireita; märkäiset ihotulehdukset etenkin poimuisissa ihon osissa, huulissa ja varvasväleissä, kutina, karvanlähtö ja paha haju. Koirien taipumus nuolla ongelmakohtia pahentaa tilannetta entisestään – siispä eläinlääkäristä usein saatu käsky kaulurin käytölle on hyvinkin perusteltu. Hiivat ja bakteerit pitävät melko samanlaisista olosuhteista; kosteaa ja lämmintä saa olla. Näinpä ensihätään on syytä poistaa ylimääräiset karvat ongelma-alueilta ja huolehtia siitä, että iho puhdistetaan ja etenkin kuivataan huolellisesti aina pesujen jälkeen (hiustenkuivaaja tai talouspaperi on tässä ehkäpä pyyhettä parempi ratkaisu). Eläinlääkärin varmistus ongelman aiheuttajasta on paikallaan etenkin, jos vaiva esiintyy ensimmäistä kertaa.
Pahaksi päässeet infektiot on syytä hoidattaa eläinlääkärissä; tilanteen ollessa hankala on monesti aihetta lääkeshampoille, kipulääkitykselle tai jopa suun kautta annettaville mikrobilääkkeille. Usein itsehoitovalmisteista on merkittävää apua mahdollisten lääkevalmisteiden rinnalla. Käsikauppavalmisteista monet klooriheksidiiniä (mm. Douxo Pyo) sisältävät ns. desinfioivat, antimikrobiset shampoot ovat hyvä apu kamppailussa tassu hiivaa ja bakteeritulehduksia vastaan.
Joskus vaikea tassujen tulehdustila voi johtaa furunkuloosiin eli karvatuppien tulehdukseen. Tällöin varvasväleihin tyypillisesti muodostuu punoittavia pieniä paiseita, jotka voivat olla hyvinkin kipeitä.
Kuten on monien muidenkin iho-ongelmien kohdalla, vaivan hoito vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista sekä monen eri osa-alueen tarkastelua. Heikentynyt immuunipuolustus ja tietyt perussairaudet (mm. Cushingin tauti, kilpirauhasen ongelmat) voivat altistaa hiivatulehduksille samoin kuten esimerkiksi pitkät antibioottikuurit. Monesti ratkaisu hiivaongelmaan löytyykin koiran olojen ”kokonaisvaltaisesta remontista”, jossa otetaan tarkasteluun sekä ruokavalio, ulkoiset tekijät että kotihoito.
Ulkoisten tekijöiden lisäksi esimerkiksi ruoka-aineallergiat ovat usein yleistyneen hiivaongelman takana. Tassujen lisäksi korvaoireet ovat yleinen ongelma allergikoilla. Lisää harmia voi aiheuttaa myös koiran fyysinen olemus; painavat, karvaiset luppakorvat ovat oiva pesimäpaikka korvatulehduksille. Tästä syystä korvatulehduksien ennaltaehkäisyssä korvien tuulettumisesta huolehtiminen ja ylimääräisten karvojen poistaminen korvakäytävän suulta ja mahdollisuuksien mukaan myös syvemmältä on tärkeää. Korvien ylenmääräistä puhdistamistakin tulee välttää, sillä korvanpuhdistusainetta ei juuri koskaan saa kuivattua korvasta niin hyvin, etteikö kosteus ehtisi muhimaan siellä jonkin aikaa. Jos korvakäytävä on jatkuvasti märkä, olkoonkin vaikka puhdistusaineesta, hidastaa sekin paranemista huomattavasti. Täsmäpuhdistukset erittäville korville ovatkin järkevämpi ratkaisu kuin rutiininomainen puhdistus eritystilanteesta riippumatta.
KLIKKAA TÄSTÄ KOIRAN TASSUJEN HOITOTUOTTEISIIN
Jos koirasi nuolee mitä tahansa ruumiinsa osaa useita kertoja päivässä tai nuoleminen selvästi lisääntyy, se on monesti merkki siitä, että jokin saattaa olla pielessä. Tassujen punoittava tai paksuuntunut iho ei ole myöskään normaalia. Näissä tapauksissa kannattaa mennä eläinlääkärin vastaanotolle.
Muistathan että, yllä mainitut oireet eivät silti välttämättä ole merkki hiivatulehduksesta, vaan ongelmana saattaa olla myös atopia tai bakteeritulehdus. Eläinlääkäri tutkii mikroskoopin avulla solunäytteistä, onko kyseessä hiivatulehdus.
Ravinnolla on tärkeä osa sieni-infektioiden hoidossa. Erityisesti jos hiivan liikakasvun on aiheuttanut ruuansulatuskanavan ärsyyntyminen ja suoliston bakteeritasapainon horjuminen (Candida albicans -hiivasieni), niin ruokinnan muutos on usein tarpeellista. Hypoallergeeninen ruokavalio on yksi vaihtoehto.
Kutinan hoidossa tärkeässä osassa ovat pesut ja hoitotuotteet lääkkeettöminä vaihtoehtoina. Shampoopesuilla, jotka samalla desinfioivat voidaan vähennetään taudinaiheuttajien määrää selvästi, mutta shampoon tulee muistaa antaa vaikuttaa pakkauksen ohjeen mukainen aika riittävän tehon saavuttamiseksi.
Pienempiä alueita voidaan hoitaa paikallisesti antibakteerisilla ja hiivojen kasvua hillitsevillä luonnollisilla valmisteilla, kuten lääkehunaja tai pihka. Niillä saadaan usein hyviä tuloksia myös lievien toissijaisten tulehdusten hoidossa ja ennaltaehkäisyssä.
Nyt myös koirien viralliset sydänultraäänitutkimukset meiltä!
Sydänultraäänitutkimuksen tärkeyttä sydänsairauksien diagnosoimisessa ja hoitosuunnitelman tekemisessä ei voi tarpeeksi korostaa. Elämän perusedellytyksenä ja tahdin näyttäjänä sydämen toiminnan varmuus onkin jokaiselle lemmikille elintärkeää ja mahdollisiin ongelmiin on olennaista puuttua ripeästi.
Esimerkiksi rokotuskäynnin yhteydessä tapahtuva sydämen ja hengitysäänten auskultaatio on tärkeä perustoimenpide, jolla pystytään puuttumaan huomattuihin ongelmakohtiin jo ennen, kuin ne etenevät elämää rajoittaviksi sairauksiksi. Kuuntelun yhteydessä todetun sivuäänen laatu ja aiheuttaja onkin syytä selvittää tarkemmalla ultraäänitutkimuksella, jonka perusteella voidaan arvioida mahdollisten lääkitysten tai elämäntapamuutosten tarvetta. Sivuääni ei ole diagnoosi, vaan oire mahdollisesta sairaudesta.
Ensin lyhyesti sydämen fysiologiasta. Sydämen tehtävänä on kierrättää verta, tuota elämän eliksiiriä, elimistössä – tietenkin sopivalla nopeudella ja paineella. Tämän säätely tuottaa joskus hankaluuksia. Karkeasti neljään osaan (kaksi eteistä, kaksi kammiota) jaettu elin hoitaa tehtäväänsä erikoistuneiden sydänlihassolujen avulla, joita ohjaa oma sähköinen yksikkö säädellen sydämen rytmiä. Silkan veren kierrättämisen lisäksi sen happipitoisuudesta täytyy huolehtia kierrättämällä veri keuhkojen kautta. Kammioiden ja eteisten välillä sijaitsevat läpät huolehtivat siitä, että veri ei lähde väärille teille. Läppien toimintahäiriöt ovatkin yksiä yleisimpiä sydämen sairauksia etenkin ikääntyvillä koirilla.
Sähköisen toimintatapansa ansiosta EKG eli sydänsähkökäyrä on toinen tärkeä työkalu sydänsairauksien diagnosoimisessa ja hoidossa. Käyrän muodon ja piikkien ulkonäön perusteella voidaan paikallistaa ongelmia tiettyihin sydämen rakenteisiin ja mahdolliset rytmihäiriöt tai lisälyönnit saadaan helposti selville.
Sydäntutkimukset koskettavat sekä koiran- että kissanomistajia; valitettavasti useat rotukoirat ja -kissat omaavat perinnöllisen alttiuden eräille sydänsairauksille. Jalostuskannan huolellisella tutkimisella voidaan kuitenkin vähentää perinnöllistenkin sydänsairausten esiintyvyyttä populaatiossa. Riskirotuihin kuuluvat koirista mm. cavalier kingcharlesinspanieli, dobermanni, bokseri, tanskandoggi, kissoista taas esimerkiksi Maine Coon ja ragdoll.
Kissojen ja koirien sydänsairaudet eroavat tyypillisesti toisistaan. Kissoilla tavataan melko yleisesti HCM:ää (hypertrofinen kardiomyopatia; vasemman kammion seinämän paksuuntuminen), koirilla sen sijaan DCM:ää (dilatoiva kardiomyopatia; vasemman kammion laajeneminen) ja erilaisia läppävikoja. Lisäksi pentukoiria voi vaivata PDA (patentti ductus arteriosus; sikiöaikainen sulkeutumatta jäänyt suoniyhteys aortan ja keuhkovaltimon välillä).
Sydänultraäänitutkimukseen saapuminen onnistuu matalalla kynnyksellä. Toimenpide suoritetaan pehmustetulla pöydällä kyljellään maaten. Tarvittaessa hoitaja avustaa omistajaa potilaan aloillaan pitelemisessä. Sydänultraa varten potilasta ei pääsääntöisesti rauhoiteta; suurin osa rauhoiteaineista vaikuttaa verenkiertoon heikentävästi. Lemmikin oikealta kyljeltä ajellaan kaistale karvaa ultraääniaallon esteettömän kulun takaamiseksi, huone pimennetään ja eläinlääkäri aloittaa hiljaisella ultraäänilaitteistolla työskentelyn. Tässä yhteydessä voi tottunein potilas ottaa vaikka pienet torkut. Ultraääni auttaa eläinlääkäriä mm. selvittämään virtausnopeuksia ja -suuntia, sydämen rakenteiden kokoa ja seinämien paksuuksia tai havaitsemaan esimerkiksi nestettä sydänpussissa.
Varsinaisen tutkimuksen jälkeen eläinlääkäri viettää tovin mittaillen ja tutkien tallentamiaan kuvia. Mittaustuloksia verrataan normaalirajoihin ja näin voidaan selvittää erilaisten sydänsairauksien vakavuusaste. Sydänsairauksien varhainen diagnosointi ja mahdollisten lääkitysten aloittaminen voi parantaa lemmikin elämänlaatua sekä pidentää elinkaarta merkittävästikin.
Kivuttomalla sydänultraäänitutkimuksia tekee Kirsi Mäkimattila. Kirsi on laajasti jatkokouluttautunut etenkin sydänsairauksiin ja niiden diagnosointiin ja onkin varsinainen velho ultraäänilaitteen kanssa. Työtä helpottaa korkealaatuinen ultraäänilaitteisto, jonka erinomainen kuvanlaatu ja tarkkuus auttaa varman diagnoosin saavuttamisessa.
Tyypillinen ultraäänipotilas on noin 10-vuotias keskikokoinen yskivä koira.
Jos olet havainnut lemmikilläsi seuraavia tyypillisiä sydänsairausoireita, on paikallaan käydä eläinlääkärin tarkastuksessa:
- koiralla kuiva yskä ja kissalla läähätys
- raskas hengitys
- yölevottomuus
- väsymys tai haluttomuus
- pyörtyily
- hetkelliset poissaolokohtaukset
Sara
]]>Viime lokakuussa klinikallamme soi puhelin - Ritu-koiran kimppuun oli metsässä käynyt susi.
Ritun saavuttua klinikalle eläinlääkärimme Päivi Turunen teki koiralle yleistutkimuksen ja Ritulle aloitettiin shokkihoito sekä kipulääkitys.
Puremavammojen kivuliaisuuden vuoksi Ritu rauhoitettiin, jotta vammoja päästiin tutkimaan tarkemmin. Kaulalla todettiin vakavia puremajälkiä. Ritun henkitorvi oli mennyt puremasta poikki ja koiralla oli pahoja haavoja.
Ritun kuntoutuminen vaatisi henkitorven kirurgisen korjaamisen sekä useamman viikon ajan tarkkaa seurantaa ja aktiivista kotihoitoa omistajalta. Päätös leikkaukseen ryhtymisestä tehtiin yhdessä vastaanottaneen eläinlääkärin, leikkaavan eläinlääkärin ja omistajan kanssa. Kokenut kirurgimme Emilia Vanhala korjasi katkenneen henkitorven kaksi tuntia kestäneessä erittäin vaativassa leikkauksessa. Ritun ennuste paranemiselle oli kuitenkin ison operaation jälkeen vielä varauksellinen - tulevat päivät olivat ratkaisevia koiran toipumisen kannalta.
Seuraavana aamuna henkilökunta sai iloisia uutisia omistajilta, kun kyselimme koiran vointia. Ritu oli omistajan mukaan yllättävän pirteä ja jaksoi jopa hieman seurustella omistajien kanssa. Ritun vointia ja haavojen paranemista kontrolloitiin klinikallamme vielä kahdesti, mutta muuten Ritun toipuminen jatkui kotona omistajan hyvässä hoidossa.
Kahden viikon kuluttua leikkauksesta Ritu saapui pirteänä klinikalle tikkien poistoa varten. Koiran sekä haavojen paraneminen oli edennyt toivotulla tavalla eikä leikkaukseen liittyville kontrolleille ollut tikkien poiston jälkeen enää tarvetta.
Ohessa kuva urheasta potilaasta sekä röntgenkuva suden aiheuttamasta vammasta.
Eroahdistusta epäiltäessä tulee kuitenkin erottaa toisistaan koiran tylsistyminen, puutteet sisäsiisteydessä, ahdistuminen ja varsinainen eroahdistus. Myös sairauden mahdollisuus tulee poissulkea.
Ahdistus- ja pelko-oireiden syyt ja tausta ovat yksilöllisiä
Eroahdistusoireet ilmenevät silloin, kun yksilö kokee liiallista ahdistusta joutuessaan eroon kiintymyksensä kohteesta. Koirilla tuo kiintymyksen kohde voi olla ihminen tai toinen koira. Eroahdistusoireet ovat yksilöllisiä eivätkä kaikki koirat oireile samalla tavalla.
Eroahdistus voi kehittyä minkä ikäiselle koiralle tahansa ja koira voi alkaa oireilla esimerkiksi silloin kun omistaja palaa pitkän kesäloman jälkeen takaisin töihin tai kun perhe muuttaa uuteen asuntoon. Koira voi alkaa oireilla myös silloin, jos se on yksin ollessaan säikähtänyt jotakin, esimerkiksi ukkosta.
Eroahdistuksen tyypillisimmät oireet ovat:
- ääntely
- tuhoava käytös
- tarpeiden teko
- kuolaaminen
- läähättäminen
- edestakainen liikkuminen, levottomuus
- huulien nuoleminen
Eroahdistus vaikuttaa koiran hyvinvointiin
Sen lisäksi, että koiran eroahdistus on stressaavaa omistajalle, on eroahdistus koiralle iso hyvinvointiongelma. Päivittäinen ahdistus ja pelko aiheuttavat koiralle ylenmäärin stressiä, joka kuormittaa koiran elimistöä. Koira voi myös vahingoittaa itseään mikäli se yrittää paeta kotoa yksin ollessaan.
Eroahdistuksen hoito
Eroahdistuksen hoito koostuu pääasiassa käytöskoulutuksesta ja mahdollisesti sen tukena käytettävästä lääkityksestä sekä muista tuotteista kuten:
Eroahdistuksen hoito vaatii omistajalta ja koko perheeltä pitkäaikaista sitoutumista. Koulutuksen apuna kannattaa käyttää asiaan perehtynyttä kouluttajaa, joka kouluttaa positiivista vahvistusta apuna käyttäen.
Suosittelemme koiralle perusterveystarkastusta ennen käytöskoulutuksen aloittamista, jotta mahdollinen sairaus oireiden taustalla saadaan poissuljettua. Samalla käynnillä omistajan on mahdollista keskustella eläinlääkärimme kanssa koiran ahdistus vähentävän lääkityksen aloittamisesta koulutuksen tueksi. Mielialalääkkeitä ei ole tarkoitettu käytettäväksi jatkuvasti eikä ilman käytöskoulutusta. Ennen lääkityksen aloittamista lemmikiltä on hyvä tarkastaa perusveriarvot verikokein. Eroahdistuksen hoitoon käytetyt lääkkeet ovat reseptilääkkeitä.
Koulutuksen tukena on mahdollista käyttää myös reseptivapaita feromonivalmisteita, joiden tarkoituksena on tyynnyttää koiraa ahdistusta ja pelkoa aiheuttavissa tilanteissa. Feromonivalmisteita on esimerkiksi suihkeena, tablettina ja pantana. Hoitajamme osaavat auttaa Sinua löytämään koirallesi sopivimman vaihtoehdon.
Sandy-koira saapui eräänä tammikuun päivänä klinikallemme omistajansa kantamana. Koira oli käynyt edellisenä päivänä päivystävällä eläinlääkärillä huonon voinnin takia ja saapui nyt klinikallemme jatkohoitoon. Eläinlääkäri Tiia Haukka teki Sandylle yleistutkimuksen ja koiralle aloitettiin shokkinesteys samalla kun odotettiin muiden tutkimustulosten valmistumista.
Sandyllä todettiin verenmyrkytys, joka oli mahdollisesti lähtöisin kohtutulehduksesta. Sandy vietti klinikallamme kaksi päivää nesteytyksessä ja lääkittävänä, jotta koiran vointi saatiin kohenemaan kohdun poistoleikkausta varten. Kolmantena päivänä eläinlääkärimme Emilia Vanhala poisti märkäeritteen täyttämän kohdun ja munasarjat. Leikkauksen yhteydessä huomattiin että Sandyllä oli voimakkaat vatsakalvon tulehdusmuutokset. Vatsakalvon tulehduksesta johtuen Sandyn ennuste toipumiselle oli vielä hyvin varauksellinen. Omistajien kanssa sovittiin, että Sandy saapuisi seuraavana päivänä klinikalle jatkohoidettavaksi ja lääkittäväksi.
Seuraavan päivän ajan Sandy sai tukihoitona nesteytystä sekä lääkityksiä, jonka jälkeen koiran hoito jatkui kotona omistajien toimesta. Toisena päivänä leikkauksen jälkeen saimme kuulla iloisia uutisia omistajilta: Sandy oli alkanut heiluttamaan häntäänsä ja jaksoi jo hieman seurustella. Sandyn hoitoa jatkettiin kotona omistajien tarkan seurannan alla. Reilun viikon kuluttua leikkauksesta kontrollikäynnille saapui pirteä Sandy iloisesti häntäänsä heiluttaen.
]]>Lemmikin suun ja hampaiden tarkastaminen sekä tarpeen mukaan tehtävä plakin ja hammaskiven poisto on tärkeä osa lemmikin säännöllistä terveydenhuoltoa. Hampaiden terveyden perusteellinen tarkastaminen vaatii aina yleisanestesiassa tehtävän hammastarkastuksen ja tarvittaessa tehtävän hampaiden röntgenkuvauksen. Hampaiden röntgenkuvaus paljastaa usein hampaista ongelmia, joita ei silmäämäräisesti ole mahdollista diagnosoida. Hampaisiin perehtynyt eläinlääkäri osaa tunnistaa hoitoa vaativat hampaat ja tekee hammastarkastuksen ja röntgenkuvien perusteella toimintasuunnitelman hampaiden hoitamiseksi.
Kuvassa kissan alaposkihampaat.
Vasemmanpuoleisessa hampaassa voimakas luukato ja pitkälle edennyt parodontiitti. Hammas on varmasti kipeä ja se tulisi poistaa sillä hammas ylläpitää tulehdusta. Tulehdus yltää myös viereisen hampaan takajuuren takapinnalle. Huolellisella puhdistuksella ja hampaiden kotihoidolla keskimmäinen hammas on pelastettavissa. Oikean puoleisessa hampaassa resorptioleesio. Kruunussa myös näkyvissä pieni syöpymä alue, joka ei näy silmämääräisessä tutkimuksessa. Takajuuressa isot resorptiomuutokset. Vaikka hammas näyttää päälle päin hyvältä, on se varmasti kipeä.
Titta Kokkonen on yksi klinikallamme työskentelevistä eläinlääkäreistä, joka on jatkokouluttautunut ja perehtynyt lemmikkien hammashoitoihin.
Titta on valmistunut eläinlääketieteen lisensiaatiksi Helsingistä vuonna 1999 ja suorittanut tämän jälkeen hammaseläinlääketieteen jatko-opintoja Euroopassa vuosina 2015 - 2018. Titta on perehtynyt vaativiin hammashoitoihin, kuten hampaiden kirurgisiin poistoihin, paikkauksiin, oikomahoitoihin, pulpa-amputaatioihin, juurihoitoihin ja suukirurgiaan.
Eläinlääkäri Titta Kokkonen tekemässä kirurgista hampaiden poistoa kissalle. Turvallisen anestesian varmistamiseksi kissa on kytkettynä inhalaatioanestesiakoneeseen sekä Cardell-anestesiavalvontamonitoriin, joka mittaa toimenpiteen aikana kissan hengitys-sekä sydänfrekvenssiä, verenpainetta, happisaturaatiota, lämpötilaa ja antaa lisäksi ekg- ja kapnogrammikäyrän. Kissa on toimenpiteen ajan suonensisäisessä nesteytyksessä, jonka lisäksi kissalla on kipuinfuusio. Molempia säädellään infuusiopumpun avulla.
Kirurginen hampaan poisto on leukakirurgiaan verrattavissa ja vaatii riittävän kivunlievityksen toimenpiteen aikana. Kissan lämpötilasta huolehditaan lämpöpatjan avulla. Eläinlääkärillä on toimenpiteen aikana aina myös koulutettu hoitaja avustamassa toimenpiteessä ja valvomassa potilaan anestesiaa.
Eläinlääkärin perehtyneisyys, koulutettu hoitaja ja klinikan oikeanlaiset laitteet mahdollistavat vaativienkin hammastoimenpiteiden ja anestesioiden turvallisen toteuttamisen. Lemmikin korke ikä tai perussairaudet nostavat anestesiariskiä, mutta eivät ole este anestesialle. Lemmikin korkea ikä nostaa anestesiariskiä lähinnä mahdollisesti piilevien, ikään liittyvien, sairauksien vuoksi. Ikä itsessään ei ole este anestesialle. Pahasti tulehtuneet hampaat ovat isompi komplikaatioriski lemmikille, kuin anestesiasta aiheutuva riski.
Parodontiittisuu on todella kipeä ja omistaja usein huomaa lemmikin olleen kipeä vasta kun suu on hoidettu terveeksi. Pahasti tulehtunut suu on eläinsuojelullinen ongelma.
Anestesiaan liittyviä riskejä on mahdollista kartoittaa ennen anestesiaa tutkittavilla verinäytteillä ja terveystarkastuksella, jolloin arvioidaan lemmikin suun kuntoa ja yleistä terveydentilaa sekä hampaiden hoidon tarvetta. Terve, hoidettu suu parantaa huomattavasti iäkkäänkin lemmikin elämänlaatua ja yleistä terveydentilaa. Mikäli lemmikkisi suun terveydentila mietityttää niin suosittelemme varamaan ajan hampaiden tarkastukseen hampaisiin perehtyneelle eläinlääkärillemme. Huomioithan, että hammastoimenpideaikamme ovat kysyttyjä, joten olethan ajoissa yhteydessä klinikallemme, mikäli lemmikkisi tarvitsee hampaiden huoltoa.
VARAA AIKA LEMMIKKISI SUUN TARKISTUKSEEN NETTIAJANVARAUKSEMME KAUTTA TÄSTÄ.
]]>Klinikallamme tehdään lähes päivittäin erilaisia hammastoimenpiteitä pienille ja suurille lemmikeille. Koirien ja kissojen hammaskivenpoisto on yksi yleisimmistä hammastoimenpiteistämme. Koirien ja kissojen lisäksi klinikallamme käy säännöllisesti kaneja hampaiden raspauksessa ja hammaspiikkien poistossa. Eläinlääkärimme ovat lyhentäneet myös pientenn jyrsijöiden kuten hamsterien hampaita. Eksoottisin hammaspotilaamme lienee fretti, jolta poistimme kaksi vaurioitunutta poskihammasta. Klinikallamme työskentelee kaksi hampaisiin perehtynyttä eläinlääkäriä Titta Kokkonen ja Tiia Haukka, jotka vastaavat lemmikkien vaativimmista hammashoidoista.
Hammastoimenpiteet, joita klinikallamme on mahdollista tehdä:
Hammastoimenpiteiden turvallinen suorittaminen vaatii vähintään eläimen rauhoittamisen ja kaikki pidempikestoiset sekä vaativammat hammastoimenpiteet teemme aina yleisanestesiassa. Ennen eläimen rauhoittamista eläinlääkärimme tekee lemmikille yleistutkimuksen, tarkistaa lemmikin suun silmämääräisesti ja määrittää anestesiariskiluokan. Hammastoimenpiteet ovat yleensä pitkäkestoisia ja vaativat pitkän anestesian. Suosittelemme etenkin iäkkäämpien lemmikkien osalta verinäytteiden tutkimista ennen rauhoittamista, jotta eläinlääkärimme pystyvät varmistamaan mahdollisimman turvallisen anestesian suunnitelun ja toteutumisen.
Ennen isompien hammastoimenpiteiden suorittamista lemmikin hampaat tulee röntgenkuvata. Röntgenkuvaus on turvallisen ja ammattimaisen hammastoimenpiteen suorittamisen perusta. Röntgenkuvien avulla eläinlääkärimme saavat tietoa mahdollisista hampaiden ongelmista, joita ei pystytä silmämääräisesti diagnosoimaan. Esimerkiksi kissojen hampaiden ongelmista jää yli 50 % huomaamatta ilman röntgenkuvausta. Röntgenkuvien ja perusteellisen hammastarkastuksen jälkeen eläinlääkärimme tekee lemmikille hoitosuunnitelman, jonka perusteella mahdollisia toimenpiteitä lähdetään suorittamaan. Hammastarkastuksesta, röntgenkuvista, hoitosuunnitelmasta ja tehdyistä toimenpiteistä sekä suoritetusta anestesiasta jää aina merkintä potilastietojärjestelmäämme.
Huolellisella dokumentoinnilla varmistamme turvallisen hoidon lemmikillesi myös jatkossa.
Kuvassa kissan alaposkihampaat. Vasemmanpuoleisessa hampaassa voimakas luukato ja pitkälle edennyt parodontiitti. Hammas on varmasti kipeä ja se tulisi poistaa sillä hammas ylläpitää tulehdusta. Tulehdus yltää myös viereisen hampaan takajuuren takapinnalle. Huolellisella puhdistuksella ja hampaiden kotihoidolla keskimmäinen hammas on pelastettavissa. Oikean puoleisessa hampaassa resorptioleesio. Kruunussa myös näkyvissä pieni syöpymä alue, joka ei näy silmämääräisessä tutkimuksessa. Takajuuressa isot resorptiomuutokset. Vaikka hammas näyttää päälle päin hyvältä, on se varmasti kipeä.
Eläinlääkärin avustajana toimenpiteessä on aina koulutettu hoitaja. Hoitaja valmistelee toimenpidehuoneen ja lemmikin toimenpidettä varten sekä puhdistaa ja kiillottaa lemmikin hampaat ennen mahdollisia muita hammastoimenpiteitä. Toimenpiteiden ajan hoitaja tekee tiivisti yhteistyötä eläinlääkärin kanssa seuraten lemmikin vointia ja valvoen anestesiaa. Hoitajan apuna anestesian valvonnassa on anestesiamonitori, joka mittaa lemmikin elintoimintoja.
Anestesian aikana huolehdimme lemmikin nestetasapainosta ja lämpötilasta. Huolellinen anestesian suunnittelu ja toteutus, kipulääkitykset sekä paikallispuudutteet takaavat lemmikille kivuttoman toimenpiteen. Toimenpiteiden jälkeen hoitaja valvoo lemmikin heräämisen sekä puhdistaa ja huoltaa toimenpidehuoneen ja käytetyt instrumentit.
Huoneen ja instrumenttien huolellisella puhdistuksella takaamme hyvän hygienian kaikille potilaille kaikissa toimenpiteissämme. Omistaja saa hoitajalta mukaan kirjallisen käyntikertomuksen sekä kotihoito-ohjeet ja suositukset hampaiden jatkohoidoista.
Ennaltaehkäisevä hammashoito on lemmikkin suun terveyden kannalta tärkeää. Koirien ja kissojen osalta hampaiden päivittäinen harjaaminen on paras tapa huolehtia lemmikin hampaista. Tarvittaessa säännöllinen hampaiden ja suun tarkastus eläinlääkärissä sekä hammaskivenpoisto ovat osa lemmikin suun terveyttä. Vaikka lemmikit oireilevat vain harvoin suun ja hampaiden ongelmia näkyvästi, voi lemmikin suu olla jatkuvasti kipeä. Suussa oleva tulehdus saattaa myös levitä muualle elimistöön, kuten sydämeen. Yleisimpiä oireita suun ongelmista ovat lemmikin pahanhajuinen hengitys, ikenien verestys, kuonon ja posken turvotus tai syömättömyys.
Huomioithan, että hammastoimenpideaikamme ovat kysyttyjä, joten olethan ajoissa yhteydessä klinikallemme, mikäli lemmikkisi tarvitsee hampaiden huoltoa.
Asiasanat: hampaat
]]>Ruuansulatuselimiin kuuluvat hampaat, sylkirauhaset, kieli, nielu, ruokatorvi, mahalaukku, suolisto, maksa ja haima. Ruuansulatuksen avulla elimistö muokkaa syödyn ruuan ravintoaineita yksinkertaisemmiksi aineiksi, joita elimistön solut käyttävät hyväkseen energianlähteenä ja rakennusmateriaaleina.
Ruuansulatuksen häiriöt ja sairaudet voivat johtua monista eri elimien sairauksista sekä esimerkiksi virus-ja bakteeritartunnoista tai allergiasta, joten oireet voivat olla siten hyvin erilaisia sairauden alkuperästä riippuen. Ruuansulatuskanavan häiriöissä ravintoaineiden imeytyminen huonontuu ja saattaa jopa täysin estyä. Oireiden kroonistuessa tulee taustalla oleva syy pyrkiä aina selvittämään.
Eläinlääkärimme kysyy käynnin aluksi omistajalta esitietoja liittyen koiran vointiin ja oireisiin. Esitietojen ja yleistutkimuksen perusteella lääkäri päättää tehtävistä tutkimuksista, joita tapauksesta riippuen ovat verinäytteenotto, röntgen- ja/tai ultraäänikuvaus, tähystys ja koepalojen otto. Tehtäviä tutkimuksia ajatellen suosittelemme koirille 12 tunnin ruokapaastoa ennen klinikalle saapumista. Mikäli lemmikkisi on tulossa tähystykseen, on ruokapaasto 24 tuntia.
Esitietojen, yleistutkimuksen ja muiden tutkimusten perusteella eläinlääkärimme tekee diagnoosin ja hoitosuunnitelman. Tapauksesta riippuen hoito on oireenmukaista tukihoitoa (mm. nesteytys, pahoinvoinninestolääkitys ja mahansuojalääkitys) ja mahdollisesti muuta lääkehoitoa (mm antibiootti ja kortisoni). Lääkehoidon tukena käytetään usein myös ruokavaliota ja lisäravinteita.
Äkillisissä ruuansulatuskanavan sairauksissa suositellaan käyettäväksi ruokavaliota ja erilaisia lisäravinteita hoidon tukena. Helposti sulava ja maittava ruokavalio huolehtii koiran riittävästä energian ja ravintoaineiden saannista ruuansulatushäiriöiden aikana. Probioottia sisältävät valmisteet auttavat tasapainottamaan ruuansulatuskanavan mikrobistoa ja prebiootit ruokkivat suolistossa jo eläviä probiootteja ja auttavat niitä lisääntymään. Kaoliinillä on absorboivia ominaisuuksia, jotka auttavat kiinteyttämään ulostetta. Pektiini rauhoittaa ärtyneitä limakalvoja ja sitoo bakteerikäymisen tuotteita.
]]>Yksi yleisimmin esiintyvä pelkotila asiakkaidemme lemmikeillä on ilotulitteisiin liittyvä pelko. Etenkin koiran stressi ja pelko aiheutuu usein ilotulitteista. Omistajan on helppo yhdistää koiran pelokas käytös raketteihin, sillä se on selkeästi tulkittavissa: koira on levoton, läähättää, ravaa edestakaisin, pyrkii piiloutumaan, hakeutuu lähelle, jne.
Kissan stressin ja pelon tulkitseminen on omistajalle yleensä haastavampaa. Kissan ahdistuminen ja piileskely ovat helposti tulkittavissa, mutta kissa voi ilmentää stressiä myös syömättömyydellä, reviirin merkitsemisellä (puskeminen, kynsiminen, vääriin paikkoihin pissaaminen) ja jatkuvalla peseytymisellä.
Kanien ja jyrsijöiden stressin tulkitseminen on hankalaa. Muutokset aktiivisuudessa ja syömistavoissa voivat olla merkki stressistä. Kanit voivat ilmentävät kokemaansa stressiä myös ripuloimalla.
Uudenvuoden aikaan on hyvä välttää koiran ulkoiluttamista alueella, jossa tiedät ammuttavan paljon raketteja. On myös hyvä huomioida, että ilotulitteiden myynti aloitetaan ennen uutta vuotta, joten usein ensimmäiset raketit ammutaan jo ennen vuoden vaihdetta sekä esimerkiksi joulun avauksissa saatetaan ampua raketteja.
Mikäli et tiedä kuinka lemmikkisi raketteihin reagoi (esim. koiranpentu), ei uusivuosi ole hyvä aika testata lemmikin reaktioita. Pahimmassa tapauksessa lemmikki menee paniikkiin, pääsee hihnasta irti, karkaa ja vahingoittaa itseään tai muita. Ulkoiluta koiraa sellaisella pannalla tai valjailla, joista tiedät, että se ei pääse karkaamaan. Huomioithan myös, että käyttämäsi hihna on ehjä ja toimiva. Vanha, pitkään käytössä ollut hihna saattaa katketa yllättävästä nykäisystä ja osa lukoista on sellaisia, että ne saattavat aueta. Kissat kannattaa myös pitää sisätiloissa vuodenvaihteen yli.
Kotona voit peittää ikkunat verhoilla, jotta rakettien valoreaktiot eivät näkyisi sisälle. Pidä ikkunat myös suljettuina, jotta lemmikki ei pääse ulos ennen ilotulituksen alkua tai säikähdettyään. Ulko-ovista liikkumiseen kannattaa kiinnittää erityistä huomioita. Pidä radio tai tv auki, jotta rakettien pauke hukkuisi muihin ääniin. Älä jätä pelkäävää lemmikkiä yksin kotiin ja pysy itse rauhallisena sekä jätä raketit ja lemmikin käytös huomiotta. Huolehdithan kuitenkin, että lemmikkisi pysyy turvassa eikä pääse vahingoittamaan itseään.
Lemmikin kokemaan stressiin voi pyrkiä vaikuttamaan myös esimerkiksi tarjoamalla lemmikille lajityypillistä tekemistä. Aktivointilelut, kuten ruualla täytetty ja pakastettu KONG-lelu tarjoaa koiralle muuta ajateltavaa ja vie huomion pois pelon ja stressin aiheuttajasta.
Kissoille, kaneille ja jyrsijöille kannattaa tarjota useita piiloutumismahdollisuuksia sekä omaa rauhaa. Mikäli lemmikki itse hakeutuu johonkin tiettyyn paikkaan kannattaa sen antaa olla siellä.
Klinikaltamme ja verkkokaupaltamme on saatavissa erilaisia feromonivalmisteita, joiden tarkoitus on lievittää koiran ja kissan stressiä ja sitä kautta reaktioita pelon aiheuttajia kohtaan. Huomioithan, että valmisteiden käyttö kannattaa aloittaa jopa kahta viikkoa ennen pelkoreaktion alkamista, valmisteesta riippuen.
Lemmikin muuttuneen käytöksen yhdistäminen stressin ja pelon aiheuttajaan ja niiden aiheuttamien reaktioiden tunnistaminen on tärkeää stressin ja pelon hoitamisen kannalta.
Mikäli tiedät, että lemmikkisi reagoi voimakkaasti ilotulitteisiin tai muihin ärsykkeisiin, niin ole ajoissa yhteydessä meihin tai omaan eläinlääkäriisi. Voimme miettiä yhdessä ratkaisua stressin ja pelko-oireiden hallitsemiseksi. Pelon lievittämiseen voidaan tarvittaessa käyttää myös reseptilääkkeitä.
Haima on vatsaontelossa sijaitseva ruuansulatusrauhanen, jolla on useita eri tehtäviä liittyen elimistön tärkeiden toimintojen ylläpitöön. Iso osa haiman tehtävästä on erittää ruuansulatusnesteitä, jotka kulkeutuvat ohutsuolen alkuosaan ja joiden avulla elimistö pilkkoo ruokasulasta ravintoaineita hyödynnettäväksi. Tämän lisäksi haimasta erittyy myös mm. lukuisia entsyymejä ja hormoneja, kuten insuliinia.
Haimatulehduksessa haiman ruuansulatusentsyymit alkavat toimia jo haiman sisällä ennen ohutsuoleen päätymistä ja aiheuttavat haimassa kudostuhoa. Kudostuho heikentää haiman toimintakykyä. Vakavimmissa tapauksissa kudostuho voi edetä haimaa ympäröiviin kudoksiin. Mikäli oireilua aiheuttava tekijä saadaan poistettua, palautuu haiman toiminta ennalleen. Oireilun kroonistuessa haiman toimintakyky laskee pysyvästi mikä voi johtaa haiman vajaatoimintaan. Haiman vajaatoiminnassa haima ei tuota riittävästi ruuansulatukselle välttämättömiä entsyymejä. Haimatulehduksen syy jää usein tuntemattomaksi.
Vastaanotollamme eläinlääkäri tekee koiralle käynnin aluksi yleistutkimuksen. Esitietojen ja yleistutkimuksen perusteella eläinlääkäri päättää tehtävistä toimenpiteistä, joita tyypillisimmin ovat verinäytteenotto ja vatsaontelon ultraäänitutkimus. Verinäytteistä eläinlääkäri tarkastaa usein haimaspesifisen lipaasin ja perusveriarvot. Perusveriarvot tarkistamalla pyritään sulkemaan pois muut samantyyppisiä oireita aiheuttavat sairaudet. Ultraäänitutkimuksella eläinlääkäri tarkistaa onko haiman rakenteessa muutoksia. Muita mahdollisia käynnin aikana tehtäviä toimenpiteitä on esimerkiksi röntgenkuvaus, jolla pyritään sulkemaan pois muita oireiden aiheuttajia. Käynnin aikana tehtävät toimenpiteet teemme pääsääntöisesti hereillä oleville potilaille. Huomioithan, että ultraäänitutkimusta varten joudumme ajamaan karvoja lemmikin vatsan alueelta.
Tapauksesta riippuen akuutin haimatulehduksen hoidossa käytetään nestehoitoa, kipulääkitystä, pahoinvoinninestolääkitystä, mahahapposalpaajia sekä ruokavaliota ja lisäravinteita. Antibioottien käyttöä harkitaan tapauskohtaisesti. Lieväoireiset potilaat toipuvat usein hyvin akuutista tulehduksesta, mutta vakavaoireisen potilaan ennuste voi olla huono. Kroonistuessaan haimatulehdus altistaa haiman vajaatoiminnalle ja esimerkiksi sokeritaudille.
Mikäli lemmikkisi tulee toiselta eläinlääkäriltä jatkokäynnille klinikallemme, tuothan tullessasi käyntikertomukset sekä mahdolliset verikoetulokset ja röntgenkuvat edellisistä asiaan liittyvistä käynneistä. Ennen klinikalle tuloa lemmikki on hyvä pitää 12h syömättä, jotta mahdolliset verikoe-, röntgen- ja ultraäänitutkimukset voidaan tehdä käynnin yhteydessä. Mikäli koirasi on täysin syömätön, ei lemmikkiä tule paastottaa vaan koiraa tulee kannustaa syömään. Koira saa juoda normaalisti ennen klinikalle tuloa.
Mikäli varaat ajan klinikallemme nettiajanvarauspalvelumme kautta ja toivot käynnin yhteydessä tehtävän vatsaontelon ultraäänitutkimuksen niin huomioithan että haiman alueen ultraäänitutkimuksia tekee eläinlääkäreistämme Kirsi Mäkimattila. Suosittelemme varaamaan ultraäänitutkimukset ajoissa, sillä esimerkiksi loma-aikoina ko. tutkimuksien saatavuudessa voi olla vaihtelevuutta. Toivomme että teet ajanvarauksen puhelimitse, mikäli et ole varma siitä, minkälainen aika nettiajanvarauksen kautta tulisi valita.
]]>Maksa osallistuu ruuansulatukseen erittämällä ruuansulatusnestettä, sappea. Tämän lisäksi maksa mm. poistaa elimistössä olevia kuona-aineita ja myrkkyjä, varastoi ravintoaineita sekä mineraaleja ja vitamiineja, toimii verivarastona ja nartuilla sikiön verisolujen muodostumispaikkana. Koska maksa osallistuu elimistön moneen eri tehtävään, voivat maksan sairaudet myös olla hyvin eri syistä johtuvia. Adenoviruksen aiheuttama maksatulehdus oli ennen yleinen syy koiran maksasairaudelle, mutta nykyisin kaikki koirat rokotetaan säännöllisesti virusta vastaan.
Vastaanotollamme eläinlääkärimme tekee koiralle käynnin aluksi yleistutkimuksen. Esitietojen ja yleistutkimuksen perusteella eläinlääkäri päättää tehtävistä toimenpiteistä, joita tapauksesta riippuen ovat verinäytteenotto, röntgenkuvaus, ultraäänitutkimus sekä tarvittaessa kudosnäytteiden otto ja vatsaontelon avaus. Verikokeista eläinlääkäri tarkistaa yleensä puna-ja valkosoluarvot sekä peruselinarvot ja bilirubiiniarvon. Verikokeiden avulla eläinlääkäri arvoi maksan ja koko elimistön toimintakykyä. Röntgenkuvauksen avulla eläinlääkäri arvioi maksan kokoa, muotoa ja sitä, onko vatsaontelossa vapaata nestettä. Ultraäänitutkimuksella eläinlääkäri tarkentaa maksan kokoa ja rakennetta, sappirakon kokoa, sen seinämien rakennetta ja sisällön koostumusta ja sappitiehyiden toimintaa sekä onko vatsaontelossa vapaata nestettä. Pääsääntöisesti teemme kaikki toimenpiteet potilaiden ollessa hereillä. Huomioithan, että ultraäänikuvausta varten joudumme ajamaan eläimeltä karvoja hyvin laajaltikkin vatsan kohdalta.
Reaktiivisia maksaongelmia (myrkytykset) lukuunottamatta maksasairauksia ei pääsääntöisesti voida parantaa. Hoidon tarkoituksena on pyrkiä hidastamaan sairauden etenemistä ja lievittää koiran oireita. Hoitona käytetään erilaisia lääkkeitä (pahoinvoinnin estoon, mahalaukun ärsytykseen, nesteenpoistoon vatsaontelosta, antibiootti tulehduksiin, kortisoni immuunivälitteisiin ja tarvittaessa hoidetaan ummetusta), ruokavaliota ja lisäravinteita (asetyylikysteiini, s-adenosyyli-l-metioniin, silybiini ja b-vitamiini). Leikkaushoito on joissakin tapauksissa mahdollinen.
Maksasairauksien jatkohoito koostuu säännöllisistä kontrolleista, joihin kuuluu yleensä koiran perusveriarvojen tarkistaminen sekä mahdollisesti ultraäänitutkimus. Verikokeiden perusteella seurataan sitä, mihin suuntaan veriarvot ovat menossa (nousevat, laskevat vai pysyvät samana).
Sairaudesta ja koiran voinnista riippuen ensimmäinen kontrolli on yleensä 3 - 4 viikon kuluttua sairauden toteamisesta ja jatkokontrollit 12kk - 6kk välein.
Mikäli lemmikkisi tulee toiselta eläinlääkäriltä jatkokäynnille klinikallemme niin tuothan tullessasi käyntikertomukset sekä mahdolliset verikoetulokset ja röntgenkuvat edellisistä asiaan liittyvistä käynneistä mikäli mahdollista. Ennen klinikalle tuloa lemmikki on hyvä pitää 12h syömättä, jotta mahdolliset verikoe-, röntgen- ja ultraäänitutkimukset voidaan tehdä käynnin yhteydessä. Mikäli koirasi on täysin syömätön, ei lemmikkiä tule paastottaa vaan koiraa tulee kannustaa syömään. Koira saa juoda normaalisti ennen klinikalle tuloa.
Mikäli varaat ajan klinikallemme nettiajanvarauspalvelumme kautta ja toivot käynnin yhteydessä tehtävän vatsaontelon ultraäänitutkimuksen niin huomioithan että vaativia vatsaontelon ultraäänitutkimuksia tekee eläinlääkäreistämme Kirsi Mäkimattila ja suppeampia vatsaontelon ultraäänitutkimuksia Päivi Turunen. Suosittelemme varaamaan ultraäänitutkimukset ajoissa, sillä esimerkiksi loma-aikoina ko. tutkimuksien saatavuudessa voi olla vaihtelevuutta. Toivomme että teet ajanvarauksen puhelimitse, mikäli et ole varma siitä minkälainen aika nettiajanvarauksen kautta tulisi valita.
Lue myös: Koiran ja kissan maksasairaus ja hoito
Eläinlääkärin ajanvaraus puhelimitse numerosta 013 223 262
SIIRRY NETTIAJANVARAUKSEEN TÄSTÄ
Mikäli kissan poikkeava hiekkalaatikkokäyttäytyminen johtuu kivusta, on taustalla aina jokin sairaus. Kissan yleisimmät virtsatiesairaudet ovat idiopaattinen kystiitti (steriili, usein stressistä johtuva, rakkotulehdus), virtsakiteet tai -kivet (alttius ylipainoisilla uroksilla, jotka syövät kuivamuonaa ja eivät liiku) ja bakteerien aiheuttama virtsatietulehdus. Lisääntyneen tai vääriin paikkoihin virtsaamisen taustalla voi olla myös kilpirauhasen toiminnan häiriö, diabetes, munuaisten toiminnan häiriöt, maksasairaudet, kuume ja kohtutulehdus steriloimattomilla naarailla.
Mikäli kissa ei saa yrityksestä huolimatta ollenkaan virtsattua, tulee omistajan olla viipymyättä yhteydessä eläinlääkäriin. Mikäli elimistö ei kykene poistamaan virtsaa ja sen mukana haitallisia kuona-aineita, kehittyy elimistöön myrkytystila, uremia, joka on hengenvaarallinen. Eläinlääkäriin tulisi olla myös viipymättä yhteydessä mikäli omistaja huomaa kissan virtsassa verta. Verivirtsaisuus voi olla merkki vammasta, vakavasta virtsatietulehduksesta, virtsa-tai munuaiskivista tai mahdollisesti myrkytyksestä.
Krooninen munuaisten vajaatoiminta on yksi yleisin iäkkäiden kissojen sairauksista. Se on etenevä ja palautumaton sairaus, jota ei voi parantaa. Erilaisilla tukihoidoilla pyritään hidastamaan sairauden etenemistä, mutta ajan kuluessa sairaus johtaa munuaisten toimintakyvyn menetykseen ja uremiaan.
Kroonisen munuaisten vajaatoiminnan ensioireita ovat lisääntynyt juominen ja virtsaaminen. Kissan ruokahalu huonontuu ja kissa laihtuu. Kissan turkki alkaa mennä huonompaan kuntoon ja kissa on normaalia vaisumpi.
Ruokavaliolla pyritään hidastamaan sairauden etenemistä ja sairauden edetessä käytetään erilaisia lääkehoitoja sekä nesteytystä korjaamaan aineenvaihdunnan häiriöitä ja hoidetaan uremiaa. Eläinlääkärimme tekee hoitosuunnitelman ja ennusteen kliinisen tutkimuksen sekä erilaisten laboratoriokokeiden (veri- ja virtsanäyte) ja mahdollisten muiden tutkimusten (ultraäänitutkimus ja verenpaieenmittaus) perusteella.
]]>Eläinlääkäriin tulisi olla yhteydessä aina mikäli koiran virtsaamiskäyttäytyminen muuttuu, mutta erityisesti silloin mikäli koiran virtsassa on verta, virtsaaminen aiheuttaa koiralle kipua tai koira ei saa yrityksestä huolimatta lainkaan virtsattua.
Koiran tulisi päästä säännöllisesti ulos riittävän pitkälle lenkille vähintään kolme kertaa päivässä, jotta rakko tyhjenee riittävästi.
Koiralle tulee tarjota riittävä määrä vettä päivittäin juotavaksi, jotta virtsaa pääsee muodostumaan ja rakon on mahdollista huuhtoutua. Mikäli rakko ei huuhtoudu tarpeeksi päivittäin altistuu koira mm. tulehduksille. Koiraa ulkoilutettaessa on hyvä säännöllisesti seurata koiran virtsaamista, jotta mahdolliset poikkeavuudet virtsaamisessa ja virtsan ominaisuuksissa huomaa niiden ilmetessä. Virtsan määrä, virtsaamiskertojen tiheys sekä virtsan väri ja haju ovat asioita, joihin on hyvä kiinnittää huomiota.
Eläinlääkärimme tekee diagnoosin ja hoitosuunnitelman esitietojen, kliinisen tutkimuksen sekä erilaisten laboratoriokokeiden (esim virtsa- ja verikoe) ja mahdollisten muiden tutkimusten perusteella. Lisätutkimuksia voivat olla mm. ultraäänitutkimus, virtsateiden varjoainekuvaus röntgenillä, virtsateiden tähtystys tai koepalan otto. Potilaan kliininen tutkiminen on tärkeä osa diagnoosin ja hoitosuunnitelman tekoa eikä esimerkiksi lääkityksen määrääminen ole mahdollista pelkän virtsanäytteen tutkimisen perusteella. Sairaudesta riippuen hoito perustuu lääkehoitoon, leikkaushoitoon ja tukihoitoihin.
Huomioithan aikaa varatessasi, että toivomme koiran olevan vähintään kaksi tuntia virtsaamatta ennen klinikalle tuloa, jotta tarvittaessa tehtävä virtsarakon ultraäänitutkimus ja virtsanäytteenotto ovat mahdollisia. Mikäli koiralla on tapana merkkailla ulkona, kannattaa klinikalle tullessa käydä ilmottautumassa ilman koiraa, jotta voimme ohjata koiran suoraan toimenpidehuoneeseen odottamaan.
Iho on koiran elimistön suurin elin, jonka tehtävänä on mm. suojata kehoa, säädellä kehon lämpötilaa, osallistua aineenvaihdunnan reaktioihin ja immuunipuolustuksen tehtäviin sekä välittää tuntoaistimuksia.
Iho ja turkki uudistuvat jatkuvasti ja hyödyntävät ison osan ruuasta saaduista ravintoaineista. Turkin ja ihon kunto heijastaa koiran syömän ruuan laatua ja sopivuutta kyseiselle eläimelle. Ravintoaineiden saannin epätasapaino vaikuttaa ihon toimintaan epäsuotuisasti ja alentaa ihon vastustuskykyä.
Allergiaan liittyvät kysymykset ovat yleisimpiä kysymyksiä, joita omistajat esittävät klinikallamme lemmikkin iho-sairauksien yhteydessä.
Allergia on elimistön immuunijärjestelmän häiriö, jossa elimistö kehittää haitallisen reaktion jollekkin elimistön ulkopuoliselle, mutta oikeasti harmittomalle, aineelle. Atopiasta puhutaan silloin, kun allergeeni on lemmikin elinympäristöstä peräisin ja leviää yleensä ilman välityksellä.
Koiran allergia oireilee iho-oireina (kutina, hilseily, ohut tai kalju turkki, hiiva ja bakteeritulehdukset, jne.). Suurin osa allergisista iho-oireista on atopiaa ja vain harvalla oireet johtuvat ruoka-aineallergiasta. Ruoka-aineallergikoilla on yleensä myös atopiasta johtuvia iho-oireita.
Allergia on immuunipuolustuksen häiriö, joka oireilee vain harvoin ruuansulatuskanavan oireina. Ruuansulatuskanavan oireet (närästys, oksentelu, ripuli, jne) johtuvat yleensä yksilölle sopimattomasta ruuasta tai intoleranssista jollekkin ruuan raaka-aineelle tai tavalle jolla raaka-aine on käsitelty.
Atoopikolla iho-oireet vaihtelevat usein vuodenaikojen mukaan. Mikäli iho-oireet ovat jatkuvia, on syytä epäillä ruoka-aineallergiaa iho-oireiden aiheuttajaksi. Ruoka-aineallergia on mahdollista todentaa eliminaatiodieetin avulla.
Eliminaatiodieetin aikana lemmikille syötetään raaka-aineita, joita se ei ole syönyt aiemmin. Raaka-aineiden määrä pidetään mahdollisimman alhaisena (yksi proteiinin ja yksi hiilihydraattien lähde). Kyseistä dieettiä syötetään lemmikille vähintään 8 - 12 viikon ajan, jolloin allergiaoireiden tulisi hävitä. Kun lemmikki on oireeton, palataan takaisin vanhaan ruokavalioon. Mikäli lemmikki alkaa oireilla, on kyse allergiasta. Tämän jälkeen lemmikki palautetaan eliminaatiodieetille ja kun se on oireeton, ruokavalioon lisätään yksi kerrallaan uusia raaka-aineita. Mikäli allergiaoireet palaavat, palataan takaisin alkuperäiseen diettiin kunnes löydetään ruokavalio, joka ei aiheuta lemmikille oireita.
Allergisen koiran hoidossa tärkeintä on selvittää oireiden syy ja pyrkiä mahdollisuuksien mukaan välttämään allergeeneille altistumista. Tähän on apuna erikoisruoat, joissa ei ole allergeeneja eli allergiaa aiheuttavia proteiineja. Eläinlääkärimme suosittelevat usein iho- ja allergiapotilaille erikoisruokavaliota jatkuvaan käyttöön oireiden kurissa pitämiseksi.
Tarvittaessa allergiaperäistä kutinaa pyritään vähentämään erilaisilla suun kautta tai pistoksina annettavilla lääkityksillä. Iho-oireiden pahentuessa on usein tarpeen säännöllisesti paikallispuhdistaa pahimmin oireilevia ihoalueita. Antibiootteja ei allergiaperäisten iho-oireiden hoidossa pääsääntöisesti tarvita.
Atooppisille koirille suosittelemme ruokavalioon säännöllistä rasvahappolisää, pre-ja probiootteja sekä tarvittaessa koiran säännöllistä pesua iho-oireiden hillitsemiseksi.
]]>Koiran ja kissan terveyden ylläpidon yksi tärkeimmistä asioista on hyvä ravitsemus. Koira ja kissa tarvitsevat sopivasti energiaa ja vettä sekä riittävästi suojaravintoaineita pysyäkseen terveenä. Lemmikit kykenevät elämään huonommallakin ravinnolla, mutta niiden tarpeille riittämätön ruokavalio altistaa ne sairauksille.
Koiran ja kissan ravitsemukselliset tarpeet voivat muuttua sairastumisen myötä.
Sairauden aikana ruokavaliolla pyritään tukemaan elimistön toimintaa ja huomioimaan mahdolliset sairaudesta johtuvat ravitsemukselliset erityistarpeet. Sairauden aikana käytetyllä "erityisruokavaliolla" tarkoitetaan lainsäädännöllisesti rehuja, jotka voivat tyydyttää jonkin erityisen ravitsemuksellisen tarkoituksen tietyn koostumuksensa tai valmistusmenetelmänsä vuoksi ja ne eroavat siten selvästi tavanomaisista rehuista.
Koiran ja kissan tarpeisiin perustuvan ruokinnan toteutukseen on useita vaihtoehtoja ja vain kokeilemalla löytyy vaihtoehto, joka sopii lemmikille ja on lisäksi omistajalle helppo ja järkevästi toteutettavissa.
Ruokavalio on mahdollista toteuttaa teollisilla ruuilla, kotiruualla, raakaruualla tai näiden yhdistelmillä. Huomioithan, että ruuan sopivuus lemmikille on aina yksilöllistä. Ruokintatavasta riippumatta vaihtoehtoja on monia, joista kokeilemalla löytää omalle lemmikille sopivimman.
Klinikallamme on kattava valikoima koirien ja kissojen erikoisruokia eri valmistajilta. Mikäli lemmikilläsi on säännöllisessä käytössä jokin tietty ruoka, niin kuulemme asiasta mielellämme, jotta osaamme pitää varastossa riittävästi lemmikillesi sopivaa ruokaa. Halutessasi meidän on mahdollista varata nimelläsi ruokaa odottamaan noutoa. Ruuan varaaminen onnistuu eläinlääkärikäynin yhteydessä, soittamalla ajanvarausnumeroomme (013 223 262) tai laittamalla sähköpostia klinikalle (kivuton@kivuton.fi). Myymälän osoite on Reijolantie 1, 80330 Reijola, Joensuu.
Verkkokaupastamme löytyy erikoisruokien lisäksi laaja valikoima koirien päivittäisruokia.
]]>Koiran ja kissan sterilointi sekä kastrointi ovat yleisimmin klinikallamme tehtyjä leikkauksia. Myös kanien sterilisaatiot ja kastraatiot ovat yleisiä, mutta klinikallamme on leikattu lisäksi frettejä, marsuja, chincilloja, rottia ja minisikoja.
Sterilointi tarkoittaa käytännössä sitä, että yleisanestesiassa lemmikiltä poistetaan kohtu ja munasarjat tai munasarjat ja kappale kohdunsarvista. Kastraatiossa puolestaan uroksen kivekset poistetaan.
Haldir-kissa kävi klinikallamme kastraatiossa. Ennen varsinaisten leikkausvalmisteluiden alkua hoitajamme antoi nukkuvalle potilaalle maskilla lisähappea, lisäsi silmiin silmätipat sekä huolehti kissan lämpimänä pysymisestä lämpöpatjan ja viltin avulla.
Lemmikin steriloinnin ja kastroinnin ajankohtaan vaikuttavat mm. laji, rotu ja sukupuoli. Myös lemmikin ikä, paino ja mahdolliset muut sairaudet on huomioitava sterilointia ja kastraatiota suunniteltaessa.
Mikäli lemmikkisi on likainen, pese ainakin leikkausalue edellisenä päivänä. Voit täyttää helposti anestesiaesitietolomakkeemme jo kotona valmiiksi. Ota lemmikillesi mukaan oma, tuttu viltti. Mikäli kyseessä on kanin tai jyrsijät leikkaus ota mukaan ruokaa. Muista käyttää koira pienellä kävelyllä etukäteen, jotta se saa tehtyä tarpeensa.
Ennen varsinaista operaatiota eläinlääkärimme suorittaa lemmikillesi perustarkastuksen ja antaa esirauhoitteen pistoksena. Toivomme, että omistaja olisi lemmikkinsä kanssa nukahtamisvaiheessa. Kun lemmikki on nukahtanut ja hoitaja saapunut valmistelemaan eläintä alkavaa leikkausta varten omistaja voi lähteä. Varmistathan kuitenkin, että yhteystietosi ovat oikein klinikallamme, jotta tavoitamme sinut tarvittaessa.
Hoitaja huolehtii lemmikin lääkitsemisestä, nesteytyksestä, lämpimänä pitämisestä ja leikkausalueen valmistelusta. Esivalmisteluiden jälkeen lemmikki siirretään leikkaussaliin ja kytketään inhalaatioanestesiakoneeseen ja anestesiavalvontalaitteisiin. Tämän jälkeen eläinlääkäri suorittaa leikkauksen samalla kun hoitaja valvoo anestesiaa. Operaation jälkeen lemmikki siirretään heräämöön odottamaan heräämistä ja kotiin lähtöä.
Manu-koira odottaa heräämössämme kotiin lähtöä kastraation jälkeen. Kotoa tuotiin mukana oma viltti, jotta heräämöön saatiin koiralle tuttuja tuoksuja.
Ennen kotiin lähtöä omistajan kanssa käydään läpi kotihoito-ohjeet sekä kotiin lähtevät lääkitykset. Voit tarvita apuvoimia kotona isokokoisen lemmikin siirtämisessä autosta sisälle, sillä lemmikkisi voi olla vielä hieman unelias klinikalta lähtiessään. Suosittelemme, että joku on lemmikin kanssa kotona muutaman seuraavan päivän ajan seuraamassa toipumista.
Mikäli sinulla on kysyttävää lemmikkisi sterilointiin tai kastrointiin liittyen, ole yhteydessä klinikallemme!
Lue lisää leikkauksiin valmistumisesta: Valmistaudu leikkaukseen
Lisätietoa leikkauksesta toipuvalle: Toipuminen | Leikkauksen jälkeen
]]>Nykysuositusten mukaan ennen rutiininomaista lääkitsemistä tulisi arvioida lääkityksen tarve eläinkohtaisesti, jotta voimme ennaltaehkäistä lääkeresistenssin syntymistä. Lemmikin ikä, elinolosuhteet, tausta ja käyttötarkoitus vaikuttavat loishäädön tarpeen suunnitteluun. Parhaiten lemmikin loishäädön tarve selviää ulostetutkimuksella. Ulostenäytettä varten tarvitsemme noin peukalon pään kokoisen määrän lemmikin ulostetta kolmelta peräkkäiseltä päivältä.
Näytteen voi kerätä puhtaaseen muovipussiin tai purkkiin ja näyte tulisi säilyttää viileässä kunnes näyte on toimitettu klinikallemme. Pelkkää loistutkimusta varten et tarvitse lemmikillesi vastaanottoaikaa, vaan voit tuoda näytteen klinikallemme aukioloaikojen puitteissa.
Koiran- ja kissanpentujen osalta suosittelemme madottamaan pennun 1 - 2 viikkoa ennen ensimmäistä rokotusta tai voitte tuoda ensimmäiselle rokotuskäynnille pennun ulostenäytteen tutkittavaksi. Mikäli ulostenäytteitä ei tutkita, olisi pentu hyvä madottaa kerran kuukaudessa puolen vuoden ikään asti.
Aikuisten koirien ja kissojen osalta suosittelemme ulostenäytteen tutkimista ennen rutiininomaista lääkitsemistä- poikkeuksena metsästyskäytössä olevat koirat ja vapaasti ulkoilevat kissat, jotka madotetaan säännöllisesti 2 - 4 kertaa vuodessa. Jalostukseen käytettävät lemmikit olisi hyvä madottaa ennen astutusta, mahdollisesti tiineyden aikana ja emä sekä pennut madotetaan pentujen ollessa 2, 4 ja 6 viikon ikäisiä.
Matkustelevan lemmikin loishäätö suunnitellaan kohdemaan loistilanteen mukaisesti. Omistajan tulee itse selvittää lääkityksen tarve ennen lemmikin vientiä ulkomaille, tai tuontia ulkomailta Suomeen.
Lemmikkien loishäätöä suunnitellessa on hyvä ottaa myös huomioon omistajien elämäntilanne. Mikäli perheessä on pieniä lapsia, voi olla tarpeen lääkitä lemmikkiä tiheämmin kuin normaalisti- osa sisäloisista voi joskus tarttua myös ihmisiin (zoonoosi).
Muiden pieneläinten osalta sisäloislääkitys on ajakohtaista syksyisin, mikäli lemmikkisi on kesän aikana ulkoillut tai syönyt ulkoa kerättyä ravintoa.
Loishäätöä varten on olemassa useampaa erilaista valmistetta ja niistä tulee valita omalle lemmikille sopivin. Mikäli olet epävarma lemmikkisi loishäätölääkityksen tarpeesta tai sopivimman lääkkeen valitsemiseta, niin olethan yhteydessä klinikallemme. Huomioithan, että myymme lääkkeitä klinikaltamme vain omien asiakkaidemme lemmikeille.
]]>Eläinlääkärimme suosittelee virtsanäytteen tutkimista esitietojen, potilaan kliinisen tutkimuksen (perustutkimus ilman laitteita) ja mahdollisten muiden tutkimusten perusteella. Potilaan kliininen tutkiminen on tärkeä osa diagnoosin ja hoitosuunnitelman tekoa eikä esimerkiksi lääkityksen määrääminen ole mahdollista pelkän virtsanäytteen tutkimisen perusteella.
Klinikallamme virtsanäyte on mahdollista ottaa punktoimalla vatsanpeitteiden läpi, suoraan virtsasuihkusta tai rauhoitetulta eläimeltä katetroimalla tai puristamalla rakosta. Eläinlääkärimme päättää esitietojen ja kliinisen tutkimuksen perusteella kuinka virtsanäytteenotto kannattaa tehdä. Lemmikin virtsanäyte suositellaan otettavaksi aina ensisijaisesti klinikallamme mikäli epäillään virtsatieinfektiota. Esimerkiksi silloin, kun eläinlääkäri on suositellut kontrollinäytteen tutkimmista tai lemmikin oireet ovat uusineet, on omistajan mahdollista ottaa kotona virtsanäyte lemmikiltä suoraan virtsasuihkusta ja toimittaa se klinikallamme tutkittavaksi.
Virtsanäyte tulisi pyrkiä ottamaan puhtaasti lasketusta keskivirtsasta aamulla. Aamulla otetulla näytteellä on pitkä rakkoinkubaatioaika, jolloin mahdolliset infektioita aiheuttavat bakteerit ovat kerenneet lisääntyä virtsassa. Mikäli aamunäytteen ottaminen ei ole mahdollista, on virtsan bakteeriviljelyä ajatellen suositeltavaa, että virtsa olisi ollut rakossa 4 - 6 tuntia ennen näytteenottoa. Näytteen tulisi olla keskivirtsasta, jotta limakalvoeritteet ovat huuhtoutuneet virtsasta ja loppuvirtsan sakka ei joudu näytteeseen. Virtsanäytteenotto tulee tehdä mahdollisimman huolellisesti, sillä virtsaputkesta ja sukuelimistä peräisin olevat bakteeri- ja solukontaminaatiot sekä ympäristökontaminaatiot (karvat, hiekka, lumi, roskat) voivat väärentää tuloksia.
Kotona tehtävää virtsanäytteenottoa varten tarvitset puhtaan kauhan (esim. löylykauha) tai astian (esim. pilttipurkki tai pienille koirille ja kissoille matala ja laakea astia, mikäli otat näytteen suoraan astiaan). Näytteenottovälineiden puhdistaminen onnistuu käsitiskiaineella. Klinikaltamme on myös mahdollista hakea näytteenottoastia maksutta.
Ennen näytteenottoa lemmikin sukuelimet on hyvä puhdistaa vedellä. Aseta kauha tai astia lemmikin alle kun lemmikkisi alkaa pissaamaan. Kissan virtsanäytteen voi yrittää ottaa myös esimerkiksi tyhjään ja puhtaaseen hiekkalaatikkoon tai asettamalla muovikelmua hiekalla täytetyn hiekkalaatikon päälle. Näytteen keräämiseen on myös erikoishiekkaa, johon virtsa ei imeydy. Näytteenottoastiaan on hyvä merkitä omistajan nimi, lemmikin nimi, näytteenottopäivä sekä näytteenottoaika. Toivomme, että näytettä olisi vähintään noin ruokalusikallisen verran.
Virtsanäyte tulisi tuoda klinikalle tutkittavaksi mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Mikäli näytettä ei ole mahdollista toimittaa klinikalle tutkittavaksi tunnin kuluessa, tulee näyte säilyttää jääkaapissa. Näyte tulee toimittaa klinikalle kahden tunnin kuluessa näytteenotosta. Näyte ei saa olla yli neljä tuntia vanha eikä näyte saa jäätyä kuljetuksen aikana. Mikäli eläinlääkäri on pyytänyt toimittamaan esimerkiksi lemmikin kontrollipissanäytteen tutkittavaksi niin tuothan näytteen klinikalle vähintään kaksi tuntia ennen klinikan sulkemista.
Toivomme, että näyte tuodaan alkuviikosta (ma - ke), mikäli näytteestä on tarkoitus tehdä bakteeriviljely.
]]>Lämpöhalvaus on kuolemaan johtava tila, joka vaivaa kesäisin yleensä koiria. Tyypillisimmin lämpöhalvauksen saava koira on jätetty kuumalla kelillä autoon odottamaan esimerkiksi omistajien kauppareissun ajaksi.
Koiran lisäksi myös muut lemmikit voivat saada lämpöhalvauksen autossa esimerkiksi matkustaessaan pitkiä matkoja kuumalla kelillä.
Koira voi saada lämpöhalvauksen myös jo kevyen rasituksen jälkeen kuumana päivänä. Paljon liikkuvat koirat voivat saada lämpöhalvauksen pilviselläkin säällä. Urheilevien koirien lisäksi pienet pennut, vanhat koirat, sairaat koirat ja lyhytkuonoiset koirat kuuluvat riskiryhmään.
Lämpöhalvauksen ensioireita ovat huomattavan voimakas läähätys ja lemmikin levottomuus. Lämpöhalvauksen edetessä koira voi alkaa vapisemaan tai kouristelemaan, limakalvot ja kieli voivat muuttua tummanpunaiseksi ja koira voi alkaa oksentamaan tai ripuloimaan. Mikäli koira lopettaa läähättämisen, alkaa hoiperrella, ei kestä pystyssä tai käy apaattisesti makaamaan, on tilanne jo vakava.
Lämpöhalvauksen saanut koira tulee siirtää välittömästi varjoon ja koiraa tulee viilentää tehokkaasti esimerkiksi suihkussa viileällä vedellä tai viemällä koira järveen. Vältä pään alueen kastelemista juoksevalla vedellä. Mikäli koiraa ei ole mahdollista viilentää vedellä, voi tarvittaessa käyttää esimerkiksi kylmäkalleja tai pakkasessa olevia vihannespusseja. Kylmäpussit kannattaa kohdistaa suurten lihasten päälle sekä vatsanseudulle. Koiralle tulee tarjota viileää vettä juotavaksi, mutta koiraa ei tule juottaa väkisin. Koiran aktiivisen viilentämisen voi lopettaa, kun koiran ruumiinlämpö on 39 astetta. Ensiavun jälkeen ole yhteydessä eläinlääkäriin.
Lämpöhalvauksen ennaltaehkäisemiseksi koiralla tulee pitää kesällä aina raikasta ja viileää vettä tarjolla. Koiran ulkoiluttaminen kannattaa tehdä aikaisin aamulla tai myöhään illalla, kun aurinko ei paista korkeimmillaan. Paljon urheilevien koirien nesteyttämiseen ja jäähdyttelyyn kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Lemmikeille tarkoitetut viilennysmatot ovat hyvä apu lemmikin viilentämiseen esimerkiksi automatkan aikana.
Tutustu erilaisiin viilennystuotteisiin tästä.
Huomioithan, että auto kuumuu helteillä jo varjossakin.
"Pääsääntö siihen, että havaitsee huolenaiheen, joka tässä tapauksessa liittyy autossa olevaan eläimeen, on soitto heti hätäkeskukseen 112.
Olosuhteet ja eläimen oma fyysinen tila vaikuttaa paljon sen olemiseen ajoneuvossa. Terve ja hyväkuntoinen eläin sietää asioita paremmin kuin sairas, vanhus tai pentu tai esim. hyvin kiihtyneessä tilassa oleva eläin.
Jos siis huoli eläimestä nousee, kannattaa toimia mieluummin heti kuin vasta kotona. Soita 112, kerro sijaintisi ja ajoneuvon rekisteritunnus. Hätäkeskus ilmoittaa asian alueen poliisin kenttäjohtajalle.
Poliisipartio tulee paikalle jos mahdollista. Poliisi pystyy rekisteritunnuksen kautta selvittämään ajoneuvon omistajan. Puhelun kautta voidaan saada nopeimmin tieto hänelle, jolla ajoneuvo on tosiasiallisesti käytössä ja jonka eläin autossa on.
Auton ikkunoita ei kannata mennä rikkomaan hetken mielijohteesta.
Koskaan ei voi tietää, miten eläin -varsinkin koira, reagoi jos autoon kosketaan. Jos tilanne on vakava, eläin eloton ja sääolosuhteet sellaiset, että auto voi olla kuumudessaan surmanloukku, poliisi ottaa vastuun auton ikkunoiden rikkomisesta. Ohjeet tulevat siis poliisilta, jos sinun on tehtävä jotain heti.
Jos toimit omavaltaisesti ja rikot toisen ajoneuvoa, varaudu korvausvastuuseen. Syy ei aina pyhitä tekoa ja siksi ensisijainen toimenpide on ilmoitus viranomaisille."
KUVA: Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry
]]>Nivel on kahden luun välinen liitos, joka salliin luiden liikkua.
Nivelelle ominaisia rakenteita ovat luunpäätä peittävä nivelrusto ja luusta luuhun ulottuva nivelpussi, joka erittää nivelnestettä.
Nivelruston tehtävänä on toimia iskunvaimentimena ja varmistaa nivelen kitkaton liike. Nivelneste vähentää kitkaa rustopintojen välillä ja huolehtii nivelruston aineenvaihdunnasta. Ruston uusiutumiskyky on huono, joten nivelnesteen aineenvaihdunta on iso osa ruston hyvinvointia.
Nivelrikko syntyy kun nivelrusto hajoaa nopeammin kuin se ehtii uusiutua. Nivelrikon edetessä nivelrustoon syntyy vauriokohtia tai rusto kuluu osittain tai kokonaan pois. Edellä mainittujen muutosten myötä niveleen kehittyy tulehdusreaktio, joka ylläpitää ruston hajoamista, vaurioittaa niveltä, johtaa niveltä tukevien kudosten paksuuntumiseen sekä aiheuttaa kipua koiralle.
Nivelrikon syntyyn vaikuttavat mm. koiran geenit, kehityshäiriöt (mm. kyynär-, olka-, lonkka- ja kinnernivelissä), traumat (esim. ristisiteen repeäminen), yksipuolinen sekä raskas ja pitkäkestoinen rasitus, ylipaino sekä ikääntymiseen liittyvä nivelruston kuluminen.
Nivelrikko on krooninen, etenevä sairaus, johon ei ole parantavaa lääkehoitoa. Sairauden etenemisen säännöllisellä kontrolloinnilla, lääkityksillä ja oireenmukaisilla tukihoidoilla pyritään lievittämään koiran oireita ja hoitamaan kipua. Ainoa "parantava" hoito on tekonivelleikkaus.
Nivelrikon yleisimmät oireet:
Hyvät esitiedot ovat tärkeä osa tutkimusta. Voit miettiä valmiiksi vastaanotolle tulessasi vastaukset seuraaviin kysymyksiin:
Eläinlääkäri arvioi vastaanotolla koiran liikkumiskykyä, nivelten liikkuvuutta, lihasvoimaa sekä mahdollisia kipupisteitä. Diagnoosi sekä hoitosuunnitelma tehdään koiran oireiden, kliinisen tutkimuksen ja röntgen-, magneetti- tai tietokonekerroskuvauksen (CT-kuvaus) perusteella.
Nivelrikon hoidossa on ensisijaista riittävä ja säännöllinen kivunlievitys sekä nivelrikon etenemisen hidastaminen. Nivelrikkokivun hoitoon käytetään yleensä koirien tulehduskipulääkkeitä sekä tarvittaessa krooniseen kipuun keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä.
Tulehduskipulääkkeillä pyritään vähentämään tulehdusreaktiota ja kipua nivelessä, kun taas keskushermostoon vaikuttavilla lääkkeillä pyritään vaikuttamaan kivun aistimiseen. Akuutissa kiputilassa on myös mahdollista antaa koiralle opioidipohjaisia lääkkeitä, joiden tarkoituksena on kipuratojen toiminnan muuttaminen.
Nivelrikkoon liittyvää kipua on mahdollista hoitaa myös nivelten sisäisillä pistoksilla. Niveleen punktoitavien aineiden tarkoituksena on valmisteesta riippuen vähentää tulehdusta ja kipua sekä parantaa nivelnesteen voitelevia ominaisuuksia.
Koiralle on myös mahdollista antaa injektiona nahan alle nivelrustoa suojaavaa lääkettä, joka parantaa nivelnesteen laatua ja vähentää nivelessä olevaa tulehdusreaktiota.
Huomioithan, että lääkereseptin antaminen tai uusiminen jatkuvaa lääkitystä vaativan sairauden hoitoon edellyttää, että eläinlääkäri tutkii eläimen vuosittain. Säännöllisessä käytössä olevat lääkkeet voivat aiheuttaa maksan ja munuaisten toiminnnan häiriöitä, joten perusveriarvojen säännöllinen seuranta on tarpeen. Vaikka säännöllisen lääkityksen pitkäaikainen käyttö ei ole riskitöntä, on koiran lääkitseminen kivuttomaksi tärkeämpää.
Suosittelemme jatkuvaa suun kautta annettavaa lääkitystä käyttäville koirille myös tarvittaessa vatsansuojalääkkeitä.
Nivelrikkoa on mahdollista hoitaa myös kirurgisesti sekä esimerkiksi kantasoluhoidon tai rustonkorjausistutteen avulla. Kyseisistä hoidoista saat lisätietoa asiaan erikoistuneelta ortopedilta.
Nivelrikkopotilaan tukihoidossa voidaan hyödyntää akupunktiota, fysioterapiaa, hierontaa, ravintolisiä, tarvittaessa painon pudotusta ja erikoisruokia. Akupunktion, fysioterapian ja hieronnan avulla pyritään vaikuttamaan koiran tuntemaan kipuun ja lihaksiston hyvinvointiin. Kun koiran kipu on hallinnassa ja lihaksisto rento, liikkuu koira mielellään ja ylläpitää samalla lihaksiston hyvää kuntoa, joka tukee nivelten toimintaa.
Nivelrikon tukihoitoon tarkoitetuista ravintolisistä omega3-rasvahapot (EPA ja DHA), glukosamiini ja kondroitiinisulfaatti ovat eniten käytettyjä. Näillä valmisteilla pyritään mm. vähentämään nivelessä olevaa tulehdusreaktiota. Tutkimustietoa koirilla käytettävistä ravintolisistä on kuitenkin vähän ja tieto on ristiriitaista. Osa koirista näyttää kuitenkin selvästi hyötyvän erikoisruokien ja ravintolisien käytöstä.
]]>Kissan kanssa lomalle lähtö ja matkustaminen voi olla haastavaa, mutta kissan kanssa on mahdollista lomailla sekä kotimaassa että ulkomailla.
Kissan kanssa matkustamista kannattaa suunnitella etukäteen, jotta matkanteko olisi kissalle, sekä omistajalle, mahdollisimman mukavaa ja stressitöntä.
Kissan kuljettaminen kuljetuskopassa on turvallisinta myös kanssamatkustajille.
Kissan kuljettaminen paikasta toiseen onnistuu helpoiten kissan omassa kuljetuskopassa. Kuljetuskopan valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota kopan kokoon sekä valmistusmateriaaliin. Pehmeä, kankainen koppa on helppo ja mukava käyttää, mutta epäkäytännöllinen, jos kissalla on esimerkiksi matkapahoinvointia. Huomioithan myös että kankaisessa kopassa on usein vähemmän ilmanvaihtoaukkoja kuin kovemmassa kopassa.
Mikäli aiot lentää kissan kanssa, tulee kuljetuskopan vastata lentoyhtiön vaatimuksia.
Koppa kannattaa hankkia hyvissä ajoin ja antaa kissan tutustua siihen rauhassa. Matkustaminen on kissalle stressittömämpää kun kuljetuskoppa on kissalle entuudestaan tuttu. Kun kissa on tehnyt tuttavuutta kopan kanssa voi kissaa alkaa hiljalleen totuttamaan kopan kanssa matkustamiseen. Lyhyet ajelut autolla, linja-autolla, ratikalla, metrolla tai paikallisjunassa totuttavat kissaa tuleviin pidempiin matkoihin.
Kulkuvälineissä tulee kiinnittää huomiota kissan stressittömän ympäristön lisäksi matkustajien turvallisuuteen. Kissa tulee pitää aina kuljetuksen aikana kopassa ja mikäli vain mahdollista, koppa tulisi kiinnittää esimerkiksi autossa turvavöillä tai erillisellä liinalla.
Huomioithan, että kissan koppaa ei saa laittaa suljettuun tavaratilaan.
Yleisimpiä matkapahoinvoinnin ja sressin oireita kissalla
Tyhjällä mahalla matkustaminen voi ennaltaehkäistä kissan pahoinvointia ja oksentamista, joten kissalle ei kannata tarjota ruokaa juuri ennen matkalle lähtöä. Olethan yhteydessä eläinlääkäriin mikäli tiedät kissasi olevan hyvin pahoinvoiva matkan aikana.
Erilaiset feromonisuihkeet voivat edesauttaa matkustamiseen liittyvän stressin lievittämisessä. Huomioithan, että feromonisuihkeiden käyttö voi olla hyvä aloittaa jo muutamaa päivää ennen matkaan lähtöä.
Ulkomaille matkustettaessa omistajan tulee hyvissä ajoin selvittää kissan vientiin ja tuontiin liittyvät erityiset määräykset sekä ehdot kohdemaan ja kauttakulkumaiden mukaan. Kissan ulkomaille vienti vaatii kissalle vähintään lemmikkieläinpassin, mikrosirun ja rabiesrokotteen.
Mikäli kissasi rabiesrokote on vanhentunut, on kissalla uuden rokotteen jälkeen 21 vuorokauden varoaika ennen kuin kissan kanssa voi matkustaa ulkomaille. Eläinlääkärin kanssa on hyvä keskustella ennen matkalle lähtöä mitä ennaltaehkäisevää lääkitystä kissa voi tarvita ulkomailla loisten osalta.
Huomioithan, että Suomessa eläinten terveyttä koskevia viennin virallisia terveystodistuksia voivat myöntää ainoastaan virkaeläinlääkärit (kunnan- tai kaupungineläinlääkärit) omilla toimialueillaan.
Mikäli tiedät, että kissasi ei nauti matkustamisesta tai matka-aika on kovin lyhyt, on hyvä miettiä, olisiko kissan paras jäädä kotiin jonkun tutun ihmisen hoidettavaksi tai hoitolaan omistajan matkan ajaksi.
]]>