Kanien hammashoidot

Talttahampaat hammaseläinlääkärissä

Yksi yleisimmistä syistä kanien näkymiseen vastaanotolla on erilaisten hammasvaivojen kimara. Vähentynyt tai jopa kokonaan lakannut syöminen, papanoiden määrän pienentyminen ja heinän syönnin välttely ovat yleisimpiä syitä, miksi kani vastaanotolle kiikutetaan. Pääsääntöisesti kun kani oireilee hammaskalustoaan näkyvästi, on tilanne jo melko vaikea suun sisällä; saaliseläimenä pupu osaa piilottaa oireet viimeiseen asti. Toki tarkkasilmäinen omistaja voi nähdä hammashuollon tarpeen jo hyvinkin pienistä merkeistä etenkin, jos kanilla on toistuvia hammasvaivoja.

Oikein koostettu ruokavalio on kanien hammasterveyden ylläpitämisen kulmakivi. Kanien omatessa merkilliset, jatkuvasti kasvavat hampaat, on niiden tarpeeksi kuluttaminen ehdottoman tärkeää purukaluston terveyden kannalta. Ruokinnan tulisi perustua hyvälaatuiselle kuivalle heinälle (esim. timoteiheinä on tähän sopiva valinta) ja muutakin nakerrettavaa olisi syytä pitää riittävästi tarjolla. ”Huvipurtavaksi” sopivat hyvin esimerkiksi tuoreet puiden oksat tai siihen tarkoitukseen valmistetut puiset virikkeet. Pellettiä voi tarjoilla heinän lisäksi pienissä määrin; toki terveillä yksilöillä tämä ei ole lainkaan välttämätöntä. Sen sijaan erilaiset siemensekoitukset tulisi suosiolla jättää kauppaan, sillä niiden ongelmana on valikoiva syöminen, jolloin kiposta häviävät vain herkut. Lisäksi ruokavalioon tulisi kuulua runsaasti tuoreita vihanneksia, lehteviä salaatteja sekä yrttejä. Terveen kanin päivittäisiin aterioihin ei tulisi sisältyä juurikaan tärkkelyspitoisia ruokia (esim. näkkileipä, porkkana), vaan näihin tulee suhtautua satunnaisina herkkuina.

Hammasongelmista ehdottomasti yleisin lienee jo nuorena vääränlaisen ruokavalion seurauksena kehittyneet hammaspiikit poskihampaisissa tai liiallisesti kasvaneet etuhampaat, jotka molemmat usein tarvitsevat säännöllistä huoltoa kanin loppuelämän ajan. Kuten aikuisellakin kanilla, kasvuiässä olevan kaninpoikasen ruokavalion tulee yhtälailla perustua heinäkasveille, muiden sokeri- tai tärkkelyspitoisten ruoka-aineiden näytellessä pienempää roolia ruokavaliossa. Kasvuiässä hankitut hammasongelmat yleensä pahenevat iän myötä. Muitakin mahdollisia syitä suuongelmille löytyy; osa vaivoista tuntuu olevan synnynnäisiä, jolloin kanin hampaita voi joutua hoitamaan säännöllisesti nuoresta pitäen ja osalle raspaus tarvitsee suorittaa vain kerran tai kaksi eliniässä. Esimerkiksi erilaiset leukojen virheasennot, ylä- tai alapurenta altistavat usein toistuville hammasongelmille hampaiden virheellisestä tai puutteellisesta kulumisesta johtuen. Nämä ovat onneksi yleensä hallittavissa eläinlääkärin suorittaman hampaiden raspauksen/lyhennyksen ja ruokavalion muutoksen avulla. Hampaiden epätasaista kulumista voivat aiheuttaa myös mm. tapaturmaiset vauriot (esimerkiksi hampaiden lohkeamat tai murtumat, jopa leukaluun murtumat) tai systeemiset sairaudet, joiden seurauksena kanin ruokailutottumukset muuttuvat.

Jos huomaat kanisi käytöksessä mitä tahansa poikkeavaa, on syytä olla yhteydessä eläinlääkäriin. Tyypillisiä oireita hammassairauksissa ovat mm. muuttunut syömistapa, ruoan valikointi, jopa siitä kokonaan kieltäytyminen tai ruoan tiputtelu suusta syödessä. Papanoiden koostumuksen muutokset ovat myös tarpeellisia huomioita ja usein nekin voivat kieliä suuperäisestä ongelmasta. Ruoansulatuksen häiriötön toiminta on kasvinsyöjällä erittäin tärkeää. Lisääntynyt kuolaaminen, töhnäiset naamakarvat, nenä- tai silmävuoto liittyvät usein hammasongelmiin. Hammasvaivoista voivat kertoa myös suttuiset etukäpälien karvat; kani saattaa pestä tuhnuista naamaa useita kertoja päivässä, huovuttaen tai liaten näin etutassujen karvat.

Pupun saapuessa eläinlääkäriin alkaa käynti yleensä kattavalla esitietojen keräämisellä; näin päästään perille siitä, mikä kanin elämässä ja käytöksessä on muuttunut ja minkälaiset olosuhteet alun perin ovat olleet. Yleistutkimuksen ja esitietojen perusteella voidaan lähteä miettimään suuntaa hoidolle. Jos eläinlääkäri toteaa, että hampaistoa olisi syytä kurkistaa, aloitetaan se kanin yhteistyöhalukkuuden mukaan joko hereillä lyhyesti lampulla katsoen tai suoraan rauhoituksessa. Kevyehkössä anestesiassa suuhun päästään katsomaan tarkasti ja myös poskihampaat pystytään hoitamaan; hereillä tämä on liki mahdotonta jo tilan puutteen takiakin. Tyyppilöydöksiä suussa ovat mm. hammaspiikit poskihampaissa, liiallisesti kasvaneet tai lohjenneet etuhampaat ja hammaspiikkien seurauksena syntyneet limakalvovauriot poskien sisäpinnoilla ja haavaumat kielessä. Yksinkertaisimmillaan hampaiden hoito käsittää piikkien tasaamisen raspaamalla ja ylipitkien hampaiden lyhentämisen sekä viilaamisen tasaiseksi. Välineistönä käytetään mm. erilaisia viiloja ja raspeja, katkaisupihtejä sekä erillistä jyrsijöiden ja kanien hampaille suunniteltua poraa. Välillä, etenkin jos ongelma pitkittyy tai pahenee hoidosta huolimatta, on perusteet röntgenkuvata kanin suu. Kuvantamismenetelmänä röntgen antaa kanin hampaiden hoidossa lisätietoa mm. juurien tilasta ja paljastaa mahdollisten hammasjuuripaiseiden tai kasvainmassojen olemassaolon. Myös purentavirheiden toteamisessa röntgenkuvista voi olla apua.

Hammaslääkärien vakiopotilailla huoltoväli voi purentavirheiden tai muiden altistavien ongelmien vakavuuden mukaan vaihdella yksilökohtaisesti jopa kuukaudesta useisiin kuukausiin. Joskus pelkkä raspaus ei kuitenkaan riitä ja on syytä harkita hampaan tai hampaiden poistoa. Eläinlääkäri voi päätyä hampaan poistoon esimerkiksi voimakkaasti tulehtuneiden, pahasti lohjenneiden tai vakavasti virheasentoisten hampaiden tapauksessa.

Hoidon laajuudesta riippumatta kanipotilaan jälkihoidosta tulee huolehtia erityisen tarkasti. Tukiruokintaan tulee varautua anestesiasta heräämisen jälkeen ja kanin tulisi olla toipunut entiselleen viimeistään anestesiaa seuraavaan päivään mennessä.

- Sara