KOIRAN EPILEPSIASTA JA SEN HOIDOSTA


Yleistä

Epilepsia määritellään tilaksi, jossa on toistuvia kouristuskohtauksia. Mikäli tutkimuksissa ei löydetä selvää elimellistä tai aineenvaihdunnallista syytä eläimen kohtauksiin, tautia hoidetaan aitona epilepsiana. Esimerkiksi aivotulehdukset, aivokasvaimet, myrkytykset, maksasairaudet ja monet aineenvaihduntasairaudet voivat aiheuttaa eläimellä epileptisiä kohtauksia.

Esiintyvyys

Epilepsiaa voi esiintyä minkä ikäisillä ja rotuisilla koirilla tahansa. Yleisimmin oireet alkavat 1-5 vuoden iässä. Vanhemmalla iällä alkavat ovat harvoin aitoa epilepsiaa. Epilepsia on todettu joissakin tapauksissa perinnölliseksi ja siksi sairaita uroksia ja narttuja ei pidä käyttää siitokseen.
Kohtaukset

Epilepsiakohtausta edeltävää tilaa sanotaan "auraksi". Ennen kohtausta koira saattaa olla levoton ja juosta omistajansa luo ja vinkua. Aura voi kestää muutamasta sekunnista useisiin tunteihin.

Itse kohtausten oireet saattavat olla hyvin erilaisia. Yleisimmin koira jäykistyy, kaatuu kyljelleen ja menettää tajuntansa, raajat tekevät ravausliikkeitä, koira pureskelee ja kuolaa sekä saattaa virtsata tai ulostaa alleen. Kohtaus kestää tavallisesti 1- 5 minuuttia. Mikäli kohtaus tai epileptinen tila pitkittyy, on koira aina toimitettava eläinlääkärin hoitoon, koska tila aiheuttaa nopeasti palautumattomia elimellisiä muutoksia.

Kohtausten jälkeen koira saattaa kävellä edestakaisin ja olla hämmentynyt. Tämä jälkitila saattaa kestää muutamasta minuutista useisiin päiviin.

Epileptinen koira ei yleensä ole vaarallinen kohtausten aikana. Koiraa ei pidä liikutella tai kosketella tarpeettomasti kohtausten aikana. Sitä pitää kuitenkin yrittää varjella loukkaantumiselta.

Hoito ja lääkitys

Epilepsian hoidossa käytetään kouristuksia ehkäisevää, elinikäistä lääkitystä. Lisäksi eläimelle määrätään usein kohtauksen yhteydessä annettavaa rauhoittavaa lääkettä suppoina. Osalla potilaista tauti pysyy lääkityksellä hallinnassa, niin että kohtaukset harvenevat tai katoavat kokonaan. Vanhemmiten kohtaukset lääkityksestä huolimatta pyrkivät lisääntymään. Lääkityksenä käytetään joko yhtä lääkettä tai useampien lääkkeiden yhdistelmää. Oikean lääkityksen löytäminen saattaa viedä aikaa, koska taudinkuva ja hoitovaste vaihtelevat tapauskohtaisesti. Kaikkien potilaiden tautia ei pystytä lääkityksellä hallitsemaan.

Lääkkeet annetaan reseptin ohjeen mukaan säännöllisesti. Riittävä lääkeainepitoisuus veressä saavutetaan kahdessa viikossa. Tänä aikana eläimellä saattaa vielä esiintyä kohtauksia ja se voi olla hyvin väsynyt. Kuukauden kuluttua lääkityksen aloittamisesta varaa aika verikoekontrolliin (lääkeainepitoisuus + maksa-arvot). Verinäyte suositellaan yleensä otettavaksi 4-6 tuntia lääkkeen antamisen jälkeen Huom! varmistakaa ohjeet aikaa varatessanne. Lääkeainepitoisuuden ja maksa-arvojen seurantaa suositellaan jatkossa kerran vuodessa tai tarvittaessa useammin. Lääkeannoksen muuttamisesta on aina neuvoteltava eläinlääkärin kanssa. Lääkitystä ei saa koskaan lopettaa äkillisesti, koska se voi aiheuttaa kohtauksia.

Ulkoiset tekijät kuten stressi, muutokset elinympäristössä ja hormonitasapainon vaihtelut esimerkiksi kiima-aika voivat lisätä kohtausten tiheyttä. Tämän vuoksi olisi hyvä pyrkiä minimoimaan kaikki ulkoiset tekijät, jotka saattavat vaikuttaa epäsuotuisasti taudin kulkuun.





Kirjaudu sisään ja arvostele tuote.