Immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia eli IMHA


Yleistä

Elimistö joutuu jatkuvasti puolustautumaan ulkopuolelta tulevia vieraita aineita vastaan. Tällaista aineita ovat mm. bakteerit, virukset, lääkeaineet, vieraat proteiinit sekä monet kemialliset yhdisteet niin ympäristössä kuin ravinnossakin. Tätä tarkoitusta varten elimistö on kehittänyt monia tehokkaita puolustusmekanismeja. Elimistön puolustusmekanismi oppii jo sikiökaudella olemaan reagoimatta omia kudoksiaan vastaan. Puhutaan immunologisesta toleranssista eli sietokyvystä omia kudoksia kohtaan. Joskus tämä sietokyky häiriintyy ja elimistö alkaa hylkiä ja tuhota jotakin elimistön omaa kudosta. Tällaisia tauteja, joissa elimistö virheellisesti tunnistaa oman kudoksensa vieraaksi ja hylkii sitä, sanotaan autoimmuunitaudeiksi. Periaatteessa hylkimisreaktiot voivat kohdistua mihin tahansa kudokseen: ihoon, munuaisiin, maksaan, kilpirauhaseen, lihaksiin ja verisoluihin. Koiralla melko yleisiä ovat verisoluihin liittyvät autoimmuunisairaudet. Taudin kohdistuessa punasoluihin sitä kutsutaan autoimmuuniksi hemolyyttiseksi anemiaksi ja verihiutaleiden kyseessä ollessa taudin nimi on trombosytopenia eli verihiutalekato.

IMHA

Yleistä

Autoimmuunissa hemolyyttisessä anemiassa elimistö alkaa hajottamaan omia punasolujaan. Jokin tekijä muuntaa punasolujen kalvoa niin, että se muuttuu elimistölle vieraaksi. Tauti esiintyy joko itsesyntyisenä (= autoimmuuni hemolyyttinen anemia eli AIHA) tai se voi liittyä johonkin toiseen sairauteen, esimerkiksi pahanlaatuisiin kasvaimiin tai keuhkotulehduksiin. Se voi esiintyä myös osana suurempaa autoimmuunioireyhtymää. Tiedetään myös joidenkin lääkeaineiden voivan aiheuttaa tautia. Taudin puhkeamisen voivat aiheuttaa hormonaaliset muutokset nartuilla, synnytys sekä erilaiset stressitilanteet. Myös rokotusten tiedetään voivan aiheuttaa IMHA:aa. Sangen usein taustalla olevaa syytä ei kuitenkaan pystytä selvittämään ja tauti luokitellaan idiopaattiseksi eli itsesyntyiseksi.

IMHA on koiralla melko tavallinen tauti. Tyypillinen potilas on nuori aikuinen narttu. Jotkut rodut ovat muita alttiimpia sairastumaan IMHA:an, esimerkiksi cockerspanielit ja vanhaenglanninlammaskoirat.
Taudin diagnostiikka perustuu kliiniseen taudinkuvaan, muiden anemiaa aiheuttavien tekijöiden poissulkemiseen sekä tyypillisiin löydöksiin veren laboratoriotutkimuksissa. Usein jo näyteputkessa veri näyttää rakeiselta ja "sakkaavalta".

Oireet

Taudille tyypillisiä oireita ovat vaaleat limakalvot (punasolujen hajoamisesta johtuva anemia), apatia, kuume ja ruokahaluttomuus. Virtsa voi olla verensekaista ja jopa kahvinruskeaa. Tauti voi esiintyä äkillisenä tai kroonisena, hitaasti etenevänä.

Hoito

Hoitona käytetään immuunivastetta alentavia lääkkeitä: kortisonia ja sytostaatteja eli solusalpaajia. Verensiirtoa käytetään hoitona vasta kun se on välttämätöntä, sillä verensiirto voi lisätä taipumusta punasolujen hajoamiseen. Myös pernan poisto saattaa auttaa vaikeissa tapauksissa, joihin lääkehoito ei yksin auta.

Ennuste

Taudin ennuste on vaihteleva. Toiset koirat saattavat menehtyä hoidosta huolimatta, toiset taas parantua kokonaan. Jotkut koirat saattavat myöhemmin sairastua uudelleen. Ennuste on huonompi, jos tauti esiintyy yhdessä jonkin muun autoimmuunisairauden kanssa. Taudin sairastaneille narttukoirille suositellaan kohdun ja munasarjojen poistoa, joka vähentää uudelleensairastumisen riskiä hormonaalisten vaihteluiden jäädessä pois.





Kirjaudu sisään ja arvostele tuote.